11. loka, 2020

Ovatko faktat ratikasta populismia vai vastuullista politiikkaa?

Pirkkalainen 30.9.2020

Pirkkala sitoutui seudulliseen MAL- sopimukseen (maankäyttö, asuminen ja liikenne) ja siihen kytketty ratikkamyönteisyys on herättänyt keskustelua. Sopimuksessa mm. yksityisautoilua tullaan rajoittamaan. Esimerkkinä: ”Liikkumisen palvelut ja matkaketjut mahdollistavat auton käyttämistä VAIN osalla matkaa ja laajentavat kestävän liikkumisen aluetta. Yhä useampi talous on autoton.”

Huolta herättää myös vaihtoehdottomuus – pyynnöistä huolimatta emme ole saaneet vaihtoehtoisia laskelmia esim. sähköbusseista. Olemmeko sitomassa tulevia sukupolvia massiiviseen investointiin, jota vähälukuisena kuntana emme edes tarvitse?

Ratikkaa perusteltiin aikoinaan kasvavalla väkiluvulla. Nyt Pirkkalassa onkin toisinpäin eli täydennysrakentamista perustellaan ratikalla, jonka kannattavuus riippuu asukasmäärästä. MAL-sopimuksessa sitoudutaan tuplaamaan Nuolialantien varren asukasmäärä. Edellisessä MAL-sopimuksessa oli suositus, nykyisessä kunta sitoutuu päätöksiin. Ellei päätöksiä noudateta, kunta menettää 30 % tuen.

Tällä vipuvarrella sekä Tampereella tehdyllä kytkykaupalla pyritään varmistamaan, että ratikka Pirkkalaan tulee. Kokoomus sai tunnelin sillä ehdolla, että Vihreille myönnettiin ratikka. Jää nähtäväksi vaikuttaako tämä pirkkalaiseen päätöksentekoon.

Vajaa vuosi sitten ratikan hinnaksi arvioitiin 35 me ja lisäksi infran ylläpidosta Tampereen Raitiotie Oy veloittaisi kuntaa miljoonalla vuosittain. Kunnanhallituksen talousseminaarissa pari viikkoa sitten kuulimme, että hinta-arvio onkin jo 60 miljoonaa euroa (josta valtio subventoi 30%) ja lisäksi vuosittainen huoltomaksu infrasta viisi miljoonaa euroa. Joka vuosi!

Kustannuksia nostavat myös matkalippujen tukemiseen menevät eurot ja syöttöliikenne ratikan varrelle. Tuolla viidellä miljoonalla saisimme erittäin sujuvat, päästöttömät ja joustavat sähköbussireitistöt, jotka palvelisivat kaikkia kuntalaisia eikä vain ratikkareitin varrella asuvia.

Huom. Tällä hetkellä kunnan joukkoliikennekustannukset ovat n. 700 000 euroa vuodessa.

Ratikkaa on pyritty myymään päättäjille myös lupaamalla jopa 188 miljoonan euron maanmyyntituloja kunnalle ratikkareitin varrelta. Epähuomiossa jäi kertomatta, että maanmyynti kasvaa joka tapauksessa joukkoliikenteen varrella ja ratikan osuus olisikin maksimissaan vain 3 %.

Ratikka myös pirstoo sujuvat bussireitit. Kuinka houkuttelevaa on vaihtaa bussilta ratikalla ja taas toiselle bussille, jotta pääsee aamulla töihin? Nyt meillä on 11 pysäkkiä ja ratikan vuoksi ne vähenisivät neljään. Pidentyvä kävelymatka voi monelle olla kynnyskysymys. Käykö niin, kuten Länsi-Metrossa eli yksityisautoilu lisääntyi, sillä metro pirstoi sujuvat reitit monelta?

Pirkkalan on otettava päätös omiin käsiin, tehtävä vaihtoehtoiset laskelmat sähköbusseista ja investoitava tulevaisuuden teknologiaan eikä hirttäytyä eilisen teknologiaan.