15. loka, 2015

Ilman uskonnollista lukutaitoa olemme alttiita ääriajattelulle

Lauantaina oli Tapio Kangasniemen kirjoitus tunnustuksellisesta uskonnonopetuksesta ja sen tarpeellisuudesta.  Hän totesi, että tänä päivänä harva opettaja uskaltaa vaarantaa virkauraansa opettamalla oikeasti tunnustuksellista kristinuskoa. Kirjoituksellaan Kangasniemi viittasi myös julkisen sektorin säästötarpeisiin. Tunnustuksellinen opetus johtaa pahimmillaan kymmenien pienten opetusryhmien perustamiseen kouluihin. Vai pitäisikö säästösyistä olla kaikille yhteinen uskontotieto? Tästä kaipaan avointa keskustelua.

Kodin merkitys arvokasvattajana on vähentynyt ja vastuu on siirtynyt koululle. Täysin neutraaliin kasvattamiseen en usko, joten  ei ole yhdentekevää millaisia arvoja ja eettisiä periaatteita koulu opettaa.

Itse näen uskonnon opetuksen  osana sivistystä,  sillä suomalainen yhteiskunta ja kulttuuri perustuvat  kristinuskoon. Yhteiskunnissa, joissa ei ole kristinuskoon perustuvia arvoja, ei myöskään ole toimivaa demokratiaa eikä tasa-arvoa.  Hyvinvointivaltion perustana on käsitys ihmisestä tasa-arvoisena ja kristilliseen ajatteluun kuuluu heikoista huolehtiminen silloinkin, kun on taloudellisesti tiukkaa.

Eräisiin uskontoihin kuuluu jo lähtökohtaisesti  epätasa-arvo, kuten Intian kastijärjestelmä. Näin se tukee valtaapitävien asemaa. Suomen lainsäädäntö perustuu kristilliseen oikeudenmukaisuuteen ja tasa-arvoon. Vertailukohtana islamilaisuuteen olennaisesti kuuluva sharia-laki, jonka merkityksen ymmärtämisen pitäisi kuulua yleissivistykseen. 

Uskonnon opetus on olennainen osa opetuksen kokonaisuutta. Voiko kuvataidetta, musiikkia, kirjallisuutta  ja historiaa ymmärtää ilman  niiden taustalla vaikuttavaa uskontoa?

Oman uskonnon/historian tuntemus kiinnittää meidät yhteiskuntaan ja antaa juuret. Opetuksen tavoitteena pitää olla perehtyminen oman uskonnon lisäksi muihin uskontoihin. Kansainvälistyvässä maailmassa tieto muista uskonnoista auttaa ymmärtämään uskontojen kulttuurista ja inhimillistä merkitystä sekä kasvattaa suvaitsevaisuuteen. Asiallinen tieto vähentää ennakkoluuloja.

Kykyä vuorovaikutukseen eri uskontojen välillä tarvitaan, jotta voitaisiin ratkaista uskonnollisista eroista johtuvia ristiriitoja. Taloudellisten intressien ja valtapyrkimysten lisäksi arvokysymykset ovat läsnä miltei kaikissa konflikteissa.

Kannatan siis sellaista uskonnonopetusta, johon kuuluu oman uskonnon lisäksi muut uskonnot. Ilman uskonnollista lukutaitoa olemme myös alttiita ääriliikkeille ja fanatismille.