1 + 1 = 3

"Yhdessä olemme enemmän."

Yhdessä yllämme sinne, minne yksin emme pääsisi. Yhteistyöllä nousi Suomi sodankin jälkeen jaloilleen, miksi ei nyt?

Talkoita, niin kuin sotaakin, johdetaan edestä ja esimerkin voimin. Hyvän esimerkin on antanut presidentti Sauli Niinistö.

Oikeudenmukaisuuden on toteuduttava kaikessa päätöksenteossa silloinkin, kun se on ristiriidassa omien etujen kanssa.

Kristilliset arvot suojelevat elämää.

Omavaraisuus ruoassa ja energiassa on myös turvallisuuskysymys.

Palvelujen keskittäminen on uhka tasa-arvolle eikä tuo säästöjä.

Jos suuruuden ekonomia toimisi, menisi kaikilla suurilla kaupungeilla hyvin.

Keskittäminen johtaa luonnonvarojen ja maaseudulla olevan infrastruktuurin tuhlaukseen, sillä luonnonvarojen hyödyntäminen edellyttää lähelleen työntekijöitä ja palveluja. Myös pienet kaupat ja yritykset häviävät, sillä ne eivät pärjää kilpailussa. Kilpailu vähenee ja se nostaa hintoja.

Väestön keskittyminen pariin keskukseen nostaa asumisen kustannuksia. Kun pääkaupungissa asumista ei pysty siivoojan palkalla maksamaan, niin työn tarjonta ja kysytä eivät myös pysty kohtaamaan, elinkeinoelämäkin kärsii.

Toisen asteen koulutuksen keskittäminen pakottaa nuoret muuttamaan aikaisin pois kotoa. Ne, jotka eivät pysty muuttamaan, eivätkä toisaalta saa töitä autioituvilta kyliltä, ovat vaarassa syrjäytyä. Koulutuksen keskittäminen muutenkin ohjaa nuoret suuriin keskuksiin ja sinne he myös usein jäävät, vaikka sitten työttömyyskortistoon.

Onko keskittämisen kustannukset huomioitu? Esimerkiksi toiminnan uudelleen organisoimisen kustannukset ja uusinvestoinnit keskuksiin samalla kun jo rakennettu infrastruktuuri jää käyttämättömäksi pienemmillä paikkakunnilla.

Jos keskittäminen ei hyödytä luonnonvarojen käyttöä, pieniä ja keskisuuria yrityksiä, valtion verotuloja, lähidemokratiaa eikä ainakaan niitä, joiden elinkeinonsa vuoksi on jäätävä autioituville kylille, niin kuka hyötyy keskittämisestä?

 

 

 

All an board! 

 

Ihanneyhteiskunnassa kaikki ovat mukana. Syrjäytyminen alkaa jo ennen syntymää, huono-osaisuus peritään. Ennaltaehkäisevään sosiaalihuoltoon pitää panostaa.

 

Hyvinvointi lähtee varhaisvuosista

Yksilön ja yhteiskunnan hyvinvointi korreloivat keskenään. Hyvinvointi lähtee varhaisvuosista ja sen vuoksi lasten ja perheiden hyvinvointia pitää tukea. Lapsen etu menee aikuisen toiveiden ja tarpeiden edelle.

Kristillinen tasajako - kullekin tarpeiden mukaan

Ahneus, eriarvoisuus, työttömyys, syrjäytyminen – nämä usein linkittyvät yhteen. Hyvinvointi ja varallisuus kasautuvat. Globaali eriarvoistuminen ei ole ainoastaan epäoikeudenmukaista vaan myös turvallisuuskysymys. Syrjäytyminen ei ole pelkästään taloudellinen kustannus yhteiskunnalle, vaan se pitää nähdä ihmisarvoa loukkaavana.

Pienten ja keskisuurten paikallisten yritysten kehittymistä tuettava

Esimerkiksi ensimmäisen työntekijän palkkaaminen houkuttelevaksi, nyt riski palkata ensimmäinen on suuri.

Yritystoiminnan syntymistä ja kehittymistä on vauhditettava suuntaamalla innovaatio- ja rahoitustukea pk-yrityksiin. Työelämään on saatava nykyistä enemmän joustavuutta.

Vaikka olisi kuinka hyvä idea, aiemmin toimineet toimintamallit ja halu toteuttaa se kiireesti, niin joskus se vaan ei riitä. Paikallinen päätöksenteko perustuu asiantuntemukseen ja kokemukseen eikä sitä kannata ohittaa.

Päätöksenteon pitää pysyä paikallisissa käsissä.

Elämää on suojeltava sen kaikissa muodoissa - myös luontoa.

Elokuussa olimme käyttäneet maapallon uusiutuvat luonnonvarat jo loppuun ja nyt elämme velaksi tulevilta sukupolvilta.

Emme voi koko aikaa pyrkiä lisäämään tuotantoa ja kulutusta, sillä niin tekee myös Amerikka, Venäjä, Aasia ja Afrikka ja jo nyt on pulaa puhtaasta vedestä, ruoantuotannosta, metalleista ja saastutamme ja tuhoamme elämää tulevilta polvilta. Myös teollisuuden ja markkinoiden pitäisi toimia moraalisesti ja kestävän kehityksen periaatteilla.

Olemmeko jo niin tottuneita kilpavarusteluun, tuotannon yltiöpäiseen kasvattamiseen, kuluttamiseen ja suoraan sanoen ahneuteen ettemme näe niiden tuhoisia seurauksia?

Tulee mieleen satu "Keisarin uudet vaatteet". Ketä me huijaamme? Tulevia polviako?

Kohtuullisuus. Pystyisinkö siihen?

Aamulehden kuvaama video lupiinitalkoista, jonka organisoin Pirkkalassa kesällä 2015

http://www.aamulehti.fi/video/1194989835097/lupiinit+pantiin+kuriin+pirkkalassa.html

Sote-uudistus

Suunitteilla olevan uudistuksen järjestämispäätöksessä päätetään mm. tuottamisvastuussa olevien kuntien tehtävistä. Perustuslain 121 pykälän mukaan kunnille annettavista tehtävistä säädetään lailla. Eli Sote-alue käytännössä käyttäisi lainsäädännön tasoista valtaa. Lausunto, joka kuntiin lähetettiin, on siis puutteellinen ja perustuslain ja kunnallisen itsehallinnon vastainen.

Sote-uudistus johtaa palvelujen keskittämiseen ja palveluntuottajien eriarvoistumiseen. Kilpailutettaessa suuria kokonaisuuksia eivät pienet ja keskisuuret sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntuottajat pärjää, sillä suuret, monikansalliset yritykset voittavat kilpailutukset tilapäisellä alihinnoittelulla yms. ja menetämme verot ulkomaille.

Kunnilla tulee jatkossakin olemaan vastuu kuntalaisten hyvinvoinnista, vaikka niiden mahdollisuus vaikuttaa omaan itsehallintoonsa on näennäinen. Kuitenkin kuntien taloudellisesta päätösvallasta siirtyy 2/3 sote-alueille.

Jatkossa kunnat eivät pysty vaikuttamaan palveluiden hintaan. Uusi järjestelmä ei kannusta tehokkuuteen tai säästöihin. Järjestelmän pitäisi olla palkitseva eli jos kunta onnistuu ennaltaehkäisevässä työssä, sen maksuosuudet laskisivat.

Entä miten se vaikuttaa palveluntuottajien haluun investoida ja palkata henkilöstöä jos he joutuvat 4 vuoden välein kilpailuttamaan palvelunsa tietämättä saavatko jatkaa?

Lisäksi henkilöstövaikutuksia ei ole arvioitu.

Vastuuministeriö, eli sosiaali- ja terveysministeriö on tehnyt kapitaation vaikutuksesta omia laskelmiaan, mutta niitä ei julkistettu. Uudistusta ohjaava parlamentaarinen työryhmä vahvisti ministeriön kannan ja päätti pitää laskelmat ei-julkisena valmisteluaineistona.

Kuntaliitto, sosiaali- ja terveysministeriö ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ovat muodostaneet rahoitusta pohtivan työryhmän. Sekään ei ole julkistanut kuntakohtaisia laskelmia

Olemme tekemässä todella mittavaa uudistusta ilman selkeitä laskelmia.