Aivoni ajattelevi, kynäni kirjoittavi..

15. elo, 2019

Julkaistu: Pirkkalainen 22.5.2019

Joulukuussa Pirkanmaan ja Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirit perustivat yhteisen Tays Alustayhtiö oy:n. Sen tehtäväksi tuli erikoissairaanhoidon palveluiden tuottaminen piirien yhteisen osakeyhtiön kautta. Kysymyksessä on 13700 henkilöstö ja noin miljardin toimintatuotot ja -kulut. Kuten sote-uudistuksessa, niin tässäkin on hirmuinen kiire. Kaatuneessa sotessa valinnanvapautta ei olisi saatu erikoissairaanhoitoon, korvataanko se yhtiöittämisellä?

Olen tiedustellut miltei kaikkien kuntien valtuutetuilta, miten näin massiivista asiaa on heidän valtuustoissaan/hallituksessa käsitelty. Yhdessäkään kunnassa asiaa ei ole käsitelty omistajaohjausasiana eivätkä he olleet edes tietoisia asiasta. Minulle myös kerrottiin, että PSHP:ssä oli esitetty asian viemistä lausuntokierrokselle, mutta silloinen esitys hävisi äänestyksessä. Toivottavasti julkinen paine pyörtää päätöksen.

STM ja Kuntaliittokaan eivät ole olleet kovin innostuneita yhtiöittämisestä. Uhkana näkevät mm. avoimuuden puutteen ja demokratiavajeen.

Erikoissairaanhoidossa on tapahtunut muitakin huolestuttavia piirteitä. Hallituksen keskittämis-/päivystysasetuksella perusteltiin leikkaustoiminnan ja synnytysten lopettaminen useista pienistä julkisista, kustannustehokkaista sairaaloista. Yksityisen sektorin sairaaloissa leikkaustoiminta sai kuitenkin jatkua, vaikkei niissä vaadittua päivystysvalmiutta ollutkaan.

Sastamalassa synnytysosasto lakkautettiin ja nyt matalan riskin synnytyksistä uhkaa tulla riskisynnytyksiä, jotka tapahtuvat suunnittelemattomasti matkalla sairaalaan. Harvinaisten erikoisalojen keskittäminen on järkevää, mutta synnytykset? Lääkäriliiton mukaan erikoissairaanhoidon ei-päivystyksellisten toimintojen liiallinen keskittäminen vaarantaa pienten keskussairaaloiden päivystyksen järjestämisen ja voi vaarantaa potilasturvallisuutta.

Kyseinen päivystysasetus johti myös siihen, että leikkauksia ohjattiin jo valmiiksi tukossa oleviin keskussairaaloihin. Jonoja purkaakseen keskussairaalat nyt ulkoistavat niitä yksityisille yrityksille.

Miten näin massiivista ja kauaskantoista ratkaisua tehdään näin nopealla aikataululla? Missä ovat vaikutusarviot hoidon integraatioon? Millä tavalla kuvaan tulee sosiaalipuoli? Ja miksi näin massiivisessa päätöksessä kuntien päättäjät on sivuutettu?

Entä onko kokonaistaloudelliset vaikutusarviot tehty? Erikoissairaanhoidon kilpavarustelu ja massiiviset investoinnit johtavat vääjäämättä kustannusten nousuun. Tays investoi 300 miljoonalla. Lisäksi Pohjola sairaala rakentaa omille asiakkailleen uusia sairaaloita. Tällainen toiminta johtaa päällekkäisyyteen, turhiin investointeihin ja kokonaiskustannusten nousuun kunnille.

Eikö tosiasialliset tuottavuustavoitteet pitäisi olla selvillä ennen toimeenpanoa? Omistajien tuotto-odotukset tulevat myös vaikuttamaan siihen, että kokonaiskustannukset yhteiskunnalle eivät ainakaan laske ja kokonaisverotus tulee todennäköisesti kasvamaan.

Tays on tuottavuuskehitykseltään paras yliopistosairaala. Näin korkeatasoinen, keskitetty ja tuottava toiminta tulee kiinnostamaan sijoittajiakin. Miten yhtiöittäminen vaikuttaa tuleviin ratkaisuihin?

Suurimpana ongelmana on kuitenkin avoimuuden puute.

15. elo, 2019

Julkaistu: Satakunnan Kansa 17.6.2019

Perustuslakimme mukaan vesi kuuluu kaikille eikä sitä voi kukaan omistaa. Joitain vuosia sitten Björn Wahlroos tuki Nestlen pääjohtajan lausuntoa, että maailman juomavedet pitäisi siirtää yksityiseen omistukseen.  Sellaisen yksityistäminen, mitä ilman emme tule toimeen, on pelottava.

Viime vuosisadan aikana vedenkäyttö on kuusinkertaistunut, eli kasvanut kaksi kertaa enemmän kuin väestönkasvu samana aikana. 60 % Euroopan kaupungeista käyttää liikaa pohjavesiä. Maatalous on monin paikoin vaarassa vedenpuutteen vuoksi. Slummiutuminen johtaa puhdistamattomiin jätevesiin ja juomaveden puutteeseen. YK:n arvion mukaan 2025 mennessä kaksi kolmasosaa maailman väestöstä kärsii vesipulasta. Saastunut vesi tappaa ihmisiä enemmän kuin sodat.

Maailman vesistä 3 % on makeaa vettä ja siitäkin iso osa saastunut käyttökelvottomaksi ja loppuja ollaan yksityistämässä reipasta vauhtia. Vesi on jo nyt konfliktien lähde ja kasvava osa turvallisuuspolitiikkaa. Sijoituspankit suuressa maailmassa ovat lähteneet ostamaan makean veden lähteitä. EU:n kehitysyhteistyön ohjelma myös tukee vesihuollon yksityistämistä. Siirtyykö päätösvalta tässäkin pois kansallisesta päätösvallasta?

Muiden maiden kokemukset vesivarantojen yksityistämisestä ovat ikäviä. Vesimaksut ovat nousseet roimasti. Michiganissa Nestlen sallitaan pumpata ja myydä massiivisella voitolla vettä samalla kun tunnin ajomatkan päässä paikalliset asukkaat maksavat Yhdysvaltojen korkeinta hintaa vedestä, jota ei voi käyttää turvallisesti edes kylpemiseen.  Caruna on karuna kotimaisena esimerkkinä yksityistämisen seurauksista.

Metsähallituksella oli 2015 salaiseksi julistettu lakivalmistelu, jossa valtavat vesialueet oli tarkoitus siirtää kansalaisten vapaasta käytöstä liikelaitoskäyttöön. Eikö tällaisen valmistelu olisi pitänyt olla julkista ja avointa?

Myös kuntapäättäjät kantavat vastuuta. Kunnallisten vesilaitosten yksityistäminen mahdollistaa niiden myymisen suursijoittajille – ne ovatkin jo pyrkineet sijoittamaan vesihuoltoyhtiöihin, mutta toistaiseksi kunnat eivät ole olleet halukkaita myymään laitoksiaan. Kuntien talouden kurjistuessa tilanne saattaa muuttua. Kuntien pitäisi myös hyödyntää mahdollisuuttaan laatia pohjavesialueidensa suojelusuunnitelman. 

Vesivarat Suomessa ovat toistaiseksi ympäristöviranomaisten lupamenettelyjen suojassa. Maan omistaminen itsessään ei vielä anna oikeutta pumpata vettä kaupalliseen tarkoitukseen. Luvat siihen myöntää AVI. Intialaiselle vedenpullottamolle lupa myönnettiin Ylitornioon, Lahteen singaporelaiselle sijoittajalle, mutta missä ovat kotimaiset yritykset?

Veden vientimarkkinat maailmalla ovat pohjattomat, suuremmat kuin sellulla. Osaammeko hyödyntää vettä kestävällä tavalla, vai luovutammeko sen hyödyntämisen kansainvälisille yritykselle, kuten olemme tehneet kaivosalalla? Tällä hetkellä tuomme vettä kymmenkertaisesti verrattuna vientiin.

Olemmeko hereillä? Vesivarojemme hallinta, omistus ja kaupallinen hyödyntäminen on pidettävä tiukasti kansallisissa käsissä. Lisäksi niille on laadittava kunnianhimoinen suojeluohjelma.

15. elo, 2019

Julkaistu: Itä-Savo 22.5.2019

Haluamme KDnaisina korostaa kahta teemaa tulevissa EU-vaaleissa. Ensisijaisen tärkeää on taata turvallinen Eurooppa, jossa kenenkään ei tarvitse kokea uhkaa rajojen sisä- eikä ulkopuolelta. Toisena korostamme kristillistä arvoperintää, jonka varaan demokraattinen ja tasa-arvoinen yhteiskuntamme on rakennettu.

Eurooppaan kohdistuva, hallitsematon maahanmuutto on osin seurausta globaalista haluttomuudesta ja kyvyttömyydestä puuttua tehokkaammin syihin, jotka ajavat ihmisiä kodeistaan. Kehitysapu, jolla tuetaan kehittyvien maiden rakentamista mm. kouluttamalla paikallista väestöä ja edistämällä konflikteja ehkäisevää työtä, pureutuu juurisyihin. Hädässä olevia tulee auttaa.

Euroopan ulkorajoja on vahvistettava mutta samalla on mahdollistettava kansallinen itsemääräämisoikeus rajavalvonnassa. Emme kannata salakuljetusta kiihdyttävää automaattista jakomekanismia. Jäsenmaita on kannustettava pakolaiskiintiöiden käyttöönottoon, koska sen on todettu olevan tehokas tapa auttaa todella hädässä olevia eikä se sisällä sellaisia riskejä, mitä hallitsemattomaan maahanmuuttoon mielletään. Kiintiöpakolaiselle on jo myönnetty pakolaisen asema ja oleskelulupa, joten kotouttamispalvelut voitaisiin aloittaa välittömästi ja aika turvapaikan hakemisesta työelämään lyhenisi.

Demokraattiset valtiot, jotka turvaavat pakolaisten turvallisuuden ja elintason ovat muodostuneet houkutteleviksi vaihtoehdoiksi. Samanaikaisesti sellaiset maat, jotka jakavat useiden pakolaisten uskonnolliset, kielelliset ja kulttuuriset arvot eivät halua ottaa osaa taakanjakoon. Länsimaiden demokratia, tasa-arvo ja vapaus ilmaista uskoaan ovat mitä ilmeisemmin arvoja, jotka houkuttelevat myös toisenlaisesta yhteiskunnasta tulevia.

Presidentti Niinistön sanat kiteyttävät meidänkin ajatuksemme: ”On kestämätöntä, että jotkut meiltä turvapaikkaa hakeneet ja jopa turvapaikan saaneet ovat tuoneet tänne pahaa ja luoneet tänne turvattomuutta.”

Haluamme säilyttää ne arvot, jotka ovat maamme rakentaneet. Mutta samalla haluamme olla mukana tukemassa tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden kehittymistä maissa, joissa sitä ei ole. Vastaus haasteeseen ei ole se, että hyväksymme yhteiskuntamme muuttuvan moniarvoiseksi tavalla, joka marginalisoi kristilliset arvot ja sallii demokratialle vieraiden arvojen astuvan sijaan.

Kristillinen arvoperintä suojelee myös niitä, jotka eivät kristillisiä arvojamme jaa. Sillä yhteiskunnista, joissa ei ole kristillistä arvopohjaa, puuttuu myös taloudellinen, koulutuksellinen, sosiaalinen, terveydellinen ja uskonnollinen tasa-arvo. Erityisesti naisten tasa-arvo ja asema on usein uhattuna.

Turvallisuudelle ja tasa-arvolle ei ole olemassa hintalappua.

15. elo, 2019

Julkaistu; Uusi Suomi blogi 6.4.2019

Ihmisoikeuksilla ja tasa-arvolla perustellaan asioita, jotka ovat selkeästi lapsen edun vastaisia. Alaikäisen lapsen ihmisoikeuksiin ei voi kuulua se, että hänelle annetaan mahdollisuus tehdä loppuelämään vaikuttavia, peruuttamattomia päätöksiä vakavassa asiassa. Sukupuoli ei ole ilmoitusasia. Translaki ajaa lapsille oikeutta vaihtaa sukupuoltaan omalla ilmoituksellaan, jopa vastoin vanhempien tahtoa.  On ehdotettu jopa lasten huostaanottoa, mikäli vanhemmat eivät takaa ”turvallista kasvuympäristöä” lapsille.

Koulujen asiallinen seksuaalikasvatus on tarpeen ja suojaa lapsia hyväksikäytöltä, liian varhaisilta kokemuksilta, virheellisiltä olettamuksilta ja myöhemmän aikuisen seksuaalielämän ongelmilta. Mutta siinä vaiheessa, kun koulut valjastetaan ajamaan transideologiaa ja rohkaistaan nuoria kokeilemaan erilaisia seksuaalisen käyttäytymisen muotoja esittämällä ne kaikki samanarvoisina, puututaan vanhempien oikeuteen suojella lastaan.  Kun koulussa kerrotaan, että et voi tietää pidätkö pojista vai tytöistä ennen kuin olet kokeillut, on jo kyseessä lapsen seksuaalinen häirintä. Kokeiluun rohkaiseminen altistaa lasta myös hyväksikäytölle ja tällaiseen pitää lastensuojelun nimissä puuttua.

Entä saako lapsen todellisuustajua häiritä puheella väärään ruumiiseen vangitusta minuudesta? Nyt en tarkoita niitä harvinaisia tapauksia, kun lapsella jo syntyessään todetaan molemmat sukupuolet – heillekin kuuluu hyväksyntä ja kasvurauha.  Sukupuoli-identiteetin hämärtyminen ja seksuaaliset kokeilut ovat riskejä nuoren kehityksen kannalta.

Kuusi lääketieteen professoria Ruotsissa on vedonnut voimakkaasti niiden satojen lasten puolesta, joita vuosittain altistetaan hormonaalisille ”hoidoille” ja sen jälkeiselle sukuelinten silpomiselle, ilman että sille olisi olemassa mitään lääketieteellistä tai kokemukseen perustuvaa näyttöä. Lääketieteellisesti on väärin, että tervettä tytön ja pojan ruumista muokataan vastaamaan henkilön tunnemaailmaa. Sillä aivojen ja seksuaalisuuden kehitys jatkuu jopa 25-vuotiaaksi asti.

Taysin nuorisopsykiatrian ylilääkärinRiittakerttu Kaltiala-Heinon mukaan suuri osa identiteettitutkimuksiin hakeutuvista on tyttöjä, joilla on pitkäaikaisia psykiatrisia ongelmia, jotka vaatisivat ensisijaista hoitoa. Valtaosa heistä on välitilassa, jossa ei tiedetä mitä he oikeasti tarvitsevat. Kuka kantaa vastuun heidän ratkaisuistaan?

Translaki sallisi alle 18vuotiaan omalla ilmoituksellaan vaihtaa sukupuoltaan. Hän voi hakeutua hormonihoitoihin jo ennen varsinaista murrosikäänsä. Hormonihoidoilla on pysyviä vaikutuksia aivoihin. Nämä ns. hormoniblokkerit pysäyttävät oman sukupuolen kehityksen ja aiheuttavat hedelmättömyyttä.

Esimerkiksi Norjassa hormoneja on annettu jo kuusivuotiaille. Vanhemmat eivät voi estää lapsensa sukupuolen vaihtamista, lapsen oma ilmoitus riittää eikä hänelle esimerkiksi tehdä lääketieteellistä selvitystä. Lopetetaan tällaiset ihmiskokeet viattomilla, keskenkasvuisilla lapsilla ja annetaan heille kasvurauha.

8. huhti, 2019

Ylöjärven Uutiset 3.4.2019

Suomen kaltaiselle maalle ainoa tapa nostaa kansantaloutta on viennin lisääminen – tai sen jalostusarvon nostaminen.

Teknologian kehittämiseen on käytetty 40 miljardia viimeisen 25 vuoden aikana, eikä kuitenkaan ole syntynyt merkittävää uutta vientituotetta Suomeen Nokian jälkeen. On luotava idea, jolla on jo valmiiksi markkinat ja kysyntää maailmalla. Suomeen pitää saada investointia, joka myös pysyy täällä. Eli sellaista, joka on riippuvainen luonnonvaroistamme ja osaamisestamme. Maa- ja metsätaloudessa on käyttämätöntä potentiaalia – löytyykö poliittista tahtoa?

Rakentaminen kuluttaa noin puolet luonnonvaroista ja tuottaa noin 40 % jätteistä. Valtaosa näistä luonnonvaroista on uusiutumattomia. Väestönkasvun ja kaupungistumisen seurauksena luonnonvarojen määrä käy rajalliseksi. Puu on energiatehokkain rakennusmateriaali ja sillä on erinomainen kyky eristää ääntä ja se on hyvä lämmöneriste. Siitä valmistetut rakennukset ovat viihtyisiä, terveellisiä ja hengittäviä.

Puurakentamisen innovointi edistäisi myös seutuyhteistyötä puutavaran hankinnassa ja jalostamisessa. Se auttaisi kehittämään puurakentamisen investointeja, soveltavaa huippututkimusta ja koulutusta Pirkanmaalla ja syntyisi osaamista, josta maailmalla on jo kysyntää. Kansainvälisesti puurakentamisen suosio kasvaa, mutta Suomi on jäänyt puurakentamisen kehittämisessä reippaasti jälkeen kilpailijamaistaan.

”Puun käyttö kasvaa rajusti tulevaisuudessa, mutta siitä saatava kansantaloudellinen hyöty laskee” kertoo tuore PTT:n tutkimus. Vaikka puun käyttö lisääntyy, valuu hyöty siitä ulkomaille. Meille jää ympäristöriskit. Kun ennen veimme paperia, olemme nyt palaamassa alhaisemman jalostusasteen tuotantoon eli selluun. Äänekosken sellutehdas kyllä työllistää, mutta jos kaikki suunnitteilla olevat sellutehtaat toteutuvat, ei puuta riitä sellunkeittoon. Tulemmeko olemaan Venäjältä tuodun puun varassa?

Esimerkiksi Tanska, jossa puuta tuskin kasvaa, on pidemmällä puunjalostuksessa kuin Suomi. Me viemme ulos lankkua ja sellua ja paluukuormalla tuodaan ne jalostettuina takaisin.  Miksi emme itse jatkojalostaisi puuta? Tällä olisi sekä työllistävä vaikutus että se nostaisi viennin arvoa moninkertaisesti.

Maailman luonnonvarat ovat rajalliset, Suomen vienti tarvitsee kipeästi jalostusarvon nostamista, sisäilmaongelmat ovat kestämättömän yleisiä ja lisäksi puuosaamisella on kysyntää maailmalla. Pirkkala voisi kaavoittamalla ohjata puurakentamista ja suosia puurakentamista julkisessa rakentamisessa. Kestävä kehitys luonnon ehdoilla ja talouskasvu eivät siis välttämättä ole ristiriidassa keskenään.