Aivoni ajattelevi, kynäni kirjoittavi..

26. syys, 2018

Julkaistu: Pirkkalainen 22.8.2018, Kaleva 22.8

Julkisuudessa uutisoidaan karuja asioita vanhustemme arjesta. Erityisesti pitkäaikaishoivassa on piirteitä jotka eivät noudata tutkimusten ja oppikirjojen linjauksia. Psyykelääkkeiden ja fyysisten rajoitteiden käyttö on yleistä iäkkäiden muistisairaiden laitoshoidossa ja kotihoidossa. Voidaan puhua kemiallisesta kaltoinkohtelusta lääkityksellä. Meillä kuolee ihmisiä puutteelliseen ravinnonsaantiin. Näin luettelee geriatrian emeritaprofessori Sirkka-Liisa Kivelä ikäihmisten ongelmia.

Lähi- ja perushoitajaliitto SuPer puolestaan kertoo, että hoitajien sairauslomat ovat lisääntyneet ja kotihoito pyörii pitkälti henkilökunnan joustamisen ja ylitöiden varassa. Selvityksen mukaan jopa 41 % harkitsee työn vaihtamista. Hoitajien arkeen kuuluu myös väkivallan uhkan lisääntyminen ja lisääntyvä kiire.

Erään omaisen mukaan hänen isänsä luona oli kolmen kuukauden aikana käynyt yli 60 eri hoitajaa. Kuka tällaisessa tilanteessa kantaa kokonaisvastuun vanhuksen hyvinvoinnista? Siviilioikeuden emeritusprofessori Urpo Kangas puolestaan on ennustanut, että yksinäisiä vanhuksia koskevat ikävät kuolinuutiset yleistyvät.

Pohjoismainen vertailututkimus väittää, että henkilökunnan määrä on meillä Suomessa merkittävästi alempi kuin muissa Pohjoismaissa. Geriatrien mukaan painehaavoja pidetään suuntaa antavana mittarina hoidon laadusta – meillä niitä on paljon, kertoo Kivelä ja jatkaa: vanhuspalvelujen heikentyminen alkoi 90-luvun laman aikaan ja se kulminoitui rakennepakettiin, jolla piti säästää 300 miljoonaa euroa vanhustenhoidosta.

Emeritaprofessori Kivelän kerronta on karua ja valitettavan totta useissa tapauksissa. Ikävät uutiset tulevat lisääntymään, mikäli tietoiseen vanhuspalvelujen aliresurssointiin ei puututa. Tilanteesta kärsivät vanhusten lisäksi myös heidän läheisensä sekä hoitajat, jotka joutuvat toimimaan vastoin periaatteitaan. Aikaa ei ole riittävästi vanhuksen kohtaamiseen ja riittävään hoivaan.

Vanhusväestön määrä kasvaa sekä absoluuttisesti että suhteellisesti ja eliniän pidentyessä myös muistisairaudet lisääntyvät. Ikääntyvä väestö tarvitsee laadukkaita, monipuolisia ja yksilöllisiä avo- ja laitospalveluita ja muita asumisratkaisuja. Emme voi jättää vanhuksiamme turvapuhelimien tai ateria-automaattien varaan. Ihminen tarvitsee myös toista ihmistä, kuuntelijaa ja läheisyyden tuomaa turvaa.

Ikäihmiset tarvitsevat virallisen puolestapuhujan, joka on perehtynyt heidän asioihinsa ja puolustaa ikäihmisten asemaa yhteiskunnassa. Kansalaisten oikeuksien turvaamiseksi on Suomeen jo aiemmin perustettu mm. tasa-arvo-, lapsiasiain-, tietosuoja- ja yhdenvertaisuusvaltuutettujen virat. Ikääntyneet todellakin ansaitsevat omansa, Vanhusasiainvaltuutetun.

Yksi keino vaikuttaa ikäihmisten asemaan on siis käydä allekirjoittamassa kansalaisaloite Vanhusasiainvaltuutetun viran perustamiseksi Suomeen oikeusministeriön ylläpitämässä kansalaisaloite.fi-verkkopalvelussa.

26. syys, 2018

Julkaistu: Helsingin Sanomat 10.8.2018

Nykyiset TE-palvelut ja ELY-keskusten yrityspalvelut yhdistyvät ja siirtyvät maakuntien vastuulle ns. kasvupalveluiksi ja ne tuotetaan markkinaehtoisesti. Rahoitus tulee olemaan yleiskatteellista eli rahoja ei korvamerkitä, vaan maakunta itse päättää miten rahat käytetään.

Maakunnan kannusteet työllistää ovat puutteelliset, jopa tavoitteelle vastakkaiset, sillä maakunnat saavat sitä enemmän yleiskatteista rahoitusta mitä enemmän on työttömiä. Kasvupalveluyritykset puolestaan saavat rahoituksensa osin tulosten perusteella.

Työvoimapalvelujen yksityistäminen avaa yrityksille pääsyn URA-asiakastietojärjestelmään, jossa on myös paljon työnhakijoiden terveyteen ja yksityisyyden piiriin kuuluvia asioita, joita tähän saakka on käsitelty virkavastuulla. Entä jos palveluntarjoaja toteaa, että joidenkin työttömien osalta ei tulosta pystytäkään kerryttämään? Työllisyyspalveluja tarjoavan yrityksen ei siis kannattavuussyistä kannata tarjota tarpeellisia palveluja sellaisille työttömille, jotka eivät todennäköisesti kerrytä nopeita voittoja tai tule työllistymään. Tutkimusten mukaan jopa kolmasosa työttömistä on itse asiassa työkyvyttömiä ja he tarvitsevat muita palveluja kuten terveydenhoitoa.

Kasvupalvelut ovat harkinnanvaraisia eikä työttömällä ole subjektiivista oikeutta niihin.  Jääkö häneltä saamatta palvelut, joiden kautta hän työllistyisi ajan oloon?

Lähipalvelut ovat osoittautuneet tehokkaiksi Pirkanmaalla tehdyssä työllisyyden kuntakokeilussa. Se ei kuitenkaan saa jatkoa. Tulevat kasvupalvelut ovat lähinnä digitaalisia ja tämäkin pahentaa vaikeasti työllistyvien asemaa.

Yksi vakavimmista riskeistä on kuitenkin palvelutarpeen arvioinnin ja -ohjauksen siirtyminen yritykselle itselleen. Palveluntuottaja voisi tällöin ohjata asiakkaita tarpeettomiin, kalliisiin koulutus ym. palveluihin, joita se hyvässä lykyssä itse tuottaisi. Kannustimet siihen, että asiakas työllistyisi pysyvästi, ovat heikot.

On äärettömän tärkeää, että julkinen sektori tekee palvelutarpeen arvioinnin ja -ohjauksen, muutoin tilanne johtaa kermankuorintaan ja julkisten rahojen väärinkäyttöön. Työllistymissuunnitelman laatiminen ja vaikkapa määräaikaishaastattelut ovat viranomaistoimintaa, jota jo perustuslakivaliokunnan aikoinaan antaman lausunnon mukaan ei voi ulkoistaa.

Huomion arvoista on, että suurin osa työttömistä työllistyy täysin ilman palvelujakin, joten miksi heidän työllistämisestään pitäisikin nyt maksaa? Ongelmahan on vaikeasti työllistyvät ja pitkäaikaistyöttömät.

27. heinä, 2018

Julkaistu: Aamulehti 23.7.2018

Nykyiset TE-palvelut ja ELY-keskusten yrityspalvelut yhdistyvät ja siirtyvät maakuntien vastuulle ns. kasvupalveluiksi ja ne tuotetaan markkinaehtoisesti. Rahoitus tulee olemaan yleiskatteellista eli rahoja ei korvamerkitä, vaan maakunta itse päättää miten rahat käytetään. Maakunnan kannusteet työllistää ovat puutteelliset, jopa tavoitteelle vastakkaiset, sillä maakunnat saavat sitä enemmän yleiskatteista rahoitusta mitä enemmän on työttömiä. Kasvupalveluyritykset puolestaan saavat rahoituksensa osin tulosten perusteella.

Työvoimapalvelujen yksityistäminen avaa yrityksille pääsyn URA-asiakastietojärjestelmään, jossa on myös paljon työnhakijoiden terveyteen ja yksityisyyden piiriin kuuluvia asioita, joita tähän saakka on käsitelty virkavastuulla. Entä jos palveluntarjoaja toteaa, että joidenkin työttömien osalta ei tulosta pystytäkään kerryttämään? Työllisyyspalveluja tarjoavan yrityksen ei siis kannattavuussyistä kannata tarjota tarpeellisia palveluja sellaisille työttömille, jotka eivät todennäköisesti kerrytä nopeita voittoja tai tule työllistymään.

Kasvupalvelut ovat harkinnanvaraisia eikä työttömällä ole subjektiivista oikeutta niihin.  Jääkö häneltä saamatta palvelut, joiden kautta hän työllistyisi ajan oloon?

Lähipalvelut ovat osoittautuneet tehokkaiksi Pirkanmaalla tehdyssä työllisyyden kuntakokeilussa. Se ei kuitenkaan saa jatkoa. Ja lisäksi tulevat kasvupalvelut ovat lähinnä digitaalisia ja tämäkin pahentaa vaikeasti työllistyvien asemaa.

Yksi vakavimmista riskeistä on kuitenkin palvelutarpeen arvioinnin ja -ohjauksen siirtyminen yritykselle itselleen. Palveluntuottaja voisi tällöin ohjata asiakkaita tarpeettomiin, kalliisiin palveluihin, joita se hyvässä lykyssä itse tuottaisi.

On äärettömän tärkeää, että julkinen sektori tekee palvelutarpeen arvioinnin ja -ohjauksen, muutoin se johtaa kermankuorintaan ja julkisten rahojen väärinkäyttöön. Työllistymissuunnitelman laatiminen ja vaikkapa määräaikaishaastattelut ovat viranomaistoimintaa, jota jo perustuslakivaliokunnan aikoinaan antaman lausunnon mukaan ei voi ulkoistaa.

27. heinä, 2018

Julkaistu: Pirkkalainen 4.7.2018

Suunnittelu ja keskittäminen herättävät tunteita eikä sen pitäisi olla yllätys. Tunteita on nostanut kirjoitus, jossa osa Pirkkalan päättäjistä julkaisi omat perustelunsa Kaakkois-Pirkkalaan suunnitellun jättikaavan vastustamiselle. Jo hankitun alueen hallittu rakentaminen ei siis ole ongelma enkä näe kaavan lähettämistä uudelleenvalmisteluun tarpeellisena.

Oma kritiikkini kohdistuu liian tiiviiseen asuttamiseen ja keskittämisen seurauksiin. Kylien autioituminen hyväksytään ”normaalina” ilmiönä ja sitä vauhditetaan jättimäisellä rakentamisella. Teemmekö peruuttamattomia päätöksiä tulevien sukupolvien puolesta?

Keskittäminen johtaa maaseudulla olevan infran tuhlaukseen, sillä keskittämällä asutusta, palveluja, koulutusta ja työpaikkoja pakotetaan väki muuttamaan perässä. Samalla kun maaseudun jo rakennettu infra jää hyödyntämättä, joudutaan keskuksiin rakentamaan se uudelleen.

Onko keskittämisen kaikkia kustannuksia tutkittu riittävästi? Rakentaminen kuluttaa noin puolet luonnonvaroista ja tuottaa noin 40 % jätteistä. Valtaosa näistä luonnonvaroista on uusiutumattomia. Kaupungistumisen seurauksena luonnonvarojen määrä käy rajalliseksi.

Luonnonvarojemme hyödyntäminen kärsii, sillä maa- ja metsätalouden sekä kaivosteollisuuden hyödyntäminen edellyttävät lähelleen työntekijöitä ja palveluja. Mikäli annamme maaseudun elinvoiman näivettyä, vaarantaa se myös kaupunkien elinvoimaa.

Suomen vienti tarvitsee kipeästi jalostusarvon nostamista, maa- ja metsätaloudessa on valtavat potentiaalit eikä ole järkevää taantua bulkkituottajaksi viemällä lankkua ja sellua muiden jalostettavaksi. Jalostusasteen nostamisella olisi myös työllistävä vaikutus.

Yksi suurimmista huolenaiheista pitäisi olla huoltovarmuutemme säilyttäminen, jolla on myös turvallisuuspoliittinen vaikutus.

Voimakas keskittäminen ja arvokkaiden luontokohteiden hävittäminen eivät edusta omia tavoitteitani. Pakonomainen keskittäminen vaarantaa luonnonvarojemme käytön, huoltovarmuuden, yhdenvertaiset palvelut eikä ole kestävän kehityksen mukaista. Kuntapäättäjinä olemme vastuussa kokonaisuudesta ja päätöksiemme heijastevaikutuksista.

27. heinä, 2018

Julkaistu: Pirkkalainen 6.6.2018

Tiesitkö, että TE-toimiston rahoituksesta 60 % perustuu työttömien määrään? Eli jos työttömien määrä laskee, laskee myös TE-toimiston rahoitus. Kunnille tilanne on päinvastainen. Kun työttömästä tulee pitkäaikaistyötön ja hän siirtyy Te-toimistolta kunnan kontolle, joutuukin kunta maksamaan hänestä työmarkkinaosuutta eli kela-sakkoa, mikäli ei onnistu työllistämään tai aktivoimaan. Kelan sakkomaksu on puolet työmarkkinatuesta. Jos työttömyys on kestänyt yli tuhat päivää, kunnan maksuosuus nousee 70 prosenttiin. Pirkkalan osuus on lähes miljoona euroa vuodessa.

Eli toisin sanoen valtio välttelee vastuuta pitkäaikaistyöttömistä työntämällä heidät kuntien hoidettavaksi ja lisäksi maksattaa sen kunnilla. Miten kaavailtu maakuntauudistus tulisi vaikuttamaan kuntien mahdollisuuksiin vaikuttaa työllistymiseen – ja kela-sakkoihin?

Nykyiset TE-palvelut ja ELY-keskusten yrityspalvelut yhdistyvät ja siirtyvät maakuntien järjestämisvastuulle ja ne tuotetaan markkinaehtoisesti. Uudelle mallille on annettu positiiviselta kuulostava nimikin, kasvupalvelut.  Valtio tulee jakamaan määrärahat maakunnille ns. yleiskatteellisena. Tämä tarkoittaa sitä, että rahoja ei korvamerkitä tiettyyn tarkoitukseen, vaan maakunta voi päättää miten rahat käytetään. Todennäköisesti syntyy alueellisia eroja resurssien kohdentamisessa. Tiukka talouskuri valtion taholta pakottaa maakunnat karsimaan palvelujaan ja yleiskatteelliset rahat voivatkin valua muualle.

Hallituksen esittämässä mallissa ei millään taholla, valtiolla, maakunnalla tai kunnalla tule olemaan riittäviä rahallisia kannusteita työllisyyspalvelujen järjestämiseen. Erityisesti pitkäaikaistyöttömät ja osatyökykyiset tarvitsevat työllistyäkseen usein myös terveyspalveluja, jotka kuitenkin siirtyvät kunnilta maakunnille.

Mitkä ovat kuntien mahdollisuudet jatkossa hoitaa työllisyyttä? Korvamerkittyä rahaa siihen ei ole tulossa. Nykyisessä mallissa kuntien työllisyyspolitiikan toimenpiteet ovat lähinnä sote-sektorille kuuluvia, jotka tulevassa mallissa siirtyvät maakuntiin. Kunnilla on siis hyvin rajattu mahdollisuus vaikuttaa niille jäävän työmarkkinatuen kuntaosuuden suuruuteen. Maksun suuruus kun riippuu siitä, miten hyvin maakunta selviytyy tehtävistään.

Joten palveluiden järjestämisvastuun ja niihin liittyvien rahoitusvastuiden pitäisi olla samalla taholla. Kunnat tulisi vapauttaa työmarkkinatuen maksamisesta, sillä niiltä puuttuvat tarvittavat keinot vaikuttaa asiaan. Palkkatukityö ja työkokeilu eivät riitä, tarvittaisiin monialaisia palveluja.

On vaikea ymmärtää, että hallitus esittää mallia, joka palkitsee maakuntia rahallisesti työttömyyden ylläpitämisestä. Mitä pidempään työtön pysyy työttömänä, sitä enemmän maakunta hyötyy, koska osa vastuusta siirtyy kuntiin.

Pitkäaikaistyöttömät ja osatyökykyiset tarvitsevat jatkossakin useita palveluja työllistyäkseen. Palvelutason minimi tulisikin säätää lailla, jotta peruskasvupalvelut turvataan. Mikäli kunnille jää uudistuksessa kaavailtu maksuosuus työmarkkinatuesta, on niille myös myönnettävä korvamerkitty rahoitus tarvittavien palvelujen tuottamiseksi.