Aivoni ajattelevi, kynäni kirjoittavi..

20. tammi, 2019

Julkaistu: Tamperelainen 19.1.2019

Tutkimusten mukaan potilaat kertovat avoimemmin vaivoistaan ja elintavoistaan tutulle kuin alati vaihtuville lääkäreille. Tutkimukset vahvistavat myös sen, että tutun lääkärin ohjeita noudatetaan paremmin ja potilaat ottavat enemmän vastuuta omasta terveydestään.

Hoidon jatkuvuus varmistaa laadun, tehokkuuden, tuo säästöjä sekä potilaiden kuolinriski pienenee merkittävästi. Kun molemmat osapuolet tuntevat toisensa, ei tarvitse perehtyä potilaan sairaushistoriaan eikä resursseja ja aikaa kulu turhiin tutkimuksiin. Vaihtuvat lääkärit kirjoittavat paljon lähetteitä ja tällainen ylihoito luonnollisesti nostaa terveydenhuollon kustannuksia.

Potilaat myös arvostavat pysyvää hoitosuhdetta. Viimeisten vuosien aikana jatkuvuus vastaanotoilla on kuitenkin vähentynyt 90 prosentista 30 prosenttiin vuosina 1999-2012. Potilaiden turvattomuus on lisääntynyt ja se synnyttää tarvetta lisäkäynteihin. Kuka on vastuussa hoidosta, jos lääkärit vaihtuvat tiuhaan?

Terveyskustannuksista 80 % kertyy tällä hetkellä paljon palveluja tarvitsevista. Erityisesti heille pysyvä hoitosuhde olisi äärimmäisen tärkeää.Suomessa toteutettiin 1985-93 Kelan rahoituksella kokeilu, jossa itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivat yleislääkärit vastasivat 40 000 potilaan perusterveydenhuollosta. Kokeilun perusteella lääkäriin pääsy nopeutui, hoidon jatkuvuus ja tyytyväisyys palveluihin paranivat sekä se oli kustannustehokasta. Jostain syystä tutkimusraportti kuitenkin haudattiin kaikessa hiljaisuudessa.

Joten Euroopan kustannustehokkainta terveydenhuoltoa ei kannata vaarantaa kertarysäyksellä, jonka vaikutuksista ei ole tietoa. Edetään rauhallisesti, kehitetään toimiviksi todettuja malleja ja varmistetaan pysyvien hoitosuhteiden syntyminen. Näin saavuttaisimme tyytyväiset potilaat ja selkeitä kustannussäästöjä. Näitä tavoitteita ei luulisi kenenkään vastustavan.

20. tammi, 2019

Julkaistu: Pirkkalainen 16.1.2019

Kaatumisen pelko on yleistä ikääntyvillä. Kaatumisen seuraukset aiheuttavat valtaosan sairaalahoitoa vaativista vammoista ja tapaturmaisista kuolemista. Vakavat kaatumiset ovat lisääntyneet viimeisen 30 vuoden aikana kymmenkertaisesti.

Kaatumisen kustannukset yli 64-vuotiailla olivat yli 39 miljoonaa euroa vuonna 2000. Näistä lonkkamurtumia 82 %. Kun kotona asuva ikäihminen joutuu pysyvästi laitoshoitoon lonkkamurtuman seurauksena, ovat kustannukset ensimmäisenä vuonna noin 38500 euroa. Suomessa noin 500 000 75 vuotiaita. Puolella heistä toimintakyky on jo alentunut. Tämä joukko kaksinkertaistuu seuraavan 20 vuoden aikana.

Pelko kaatumisesta on realistinen pelko ikääntyvillä, erityisesti yksinasuvilla. Kun tasapaino alkaa heiketä, se altistaa liialliselle varovaisuudelle eikä ikääntynyt uskalla poistua kotoaan kaatumisen pelossa. Vähentynyt fyysinen aktiivisuus puolestaan heikentää toimintakykyä entisestään ja altistaa kaatumisille.

Ikäihmisillä lihaskunto heikkenee nopeammin kuin nuorilla, siksi säännöllinen harjoittelu olisi tärkeää. Joka kolmas lonkkamurtuma voitaisiin estää, mikäli ikääntyville mahdollistettaisiin voima- ja tasapainoharjoittelua. Kaatumisen riskitekijöistä suurimpia ovatkin heikentynyt tasapaino ja lihasvoima. Muita riskitekijöitä ovat mm. heikentynyt näkö ja liikkumiskyky sekä monilääkitys. Kaatumiset tapahtuvat usein yöaikaan, joten unilääkkeet lisäävät riskiä kaatumiseen. Myös monet sairaudet lisäävät riskiä sekä asumisen esteellisyys.

Ikääntyville suunnattu fyysinen kuntoutus ei ole pelkästään kustannusasia. Riittävä fyysinen toimintakyky lisää elämänlaatua sekä ikääntyneellä itsellään että läheisillä. Monet etäomaishoitajat ja ikääntyneiden läheiset joutuvat pelkäämään ikääntyvien turvallisuuden puolesta.

Kuntouttaminen, liikunta ja fyysinen aktiivisyys yleensä ehkäisevät myös ennenaikaista raihnastumista. Monia sairauksia voidaan välttää ja hoitaa liikunnalla. Liikunnalla on vaikutusta myös muistiin. Hyvä tasapaino lisää turvallisuutta, nivelten riittävä liikkuvuus helpottaa päivittäistä selviytymistä, lihasvoima (erityisesti alaraajojen) mahdollistaa liikkumisen kodin ulkopuolellakin ja lisää mahdollisuuksia vuorovaikutukseen toisten kanssa. Liikunta myös parantaa unen laatua ja hyvä kunto lisää itsevarmuutta ja parantaa mielialaa. Hyvä mieliala vuorostaan lisää halukkuutta liikkumiseen.

Eiköhän me pirkkalaiset pidetä huolta siitä, että myös ikääntyville kuntalaisillemme taataan riittävät palvelut toimintakykynsä ylläpitämiseen!

31. joulu, 2018

Julkaistu: Aamulehti 18.12.2018

Joulukuussa Pirkanmaan ja Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirit päättävät yhteisen Tays Alustayhtiö oy:n perustamisesta. Sen tehtävänä on valmistella erikoissairaanhoidon palveluiden tuottamista piirien yhteisesti omistaman osakeyhtiön kautta. STM ja Kuntaliitto eivät ole kovin innostuneita yhtiöittämisestä. Uhkana näkevät avoimuuden puutteen ja demokratiavajeen.

Erikoissairaanhoidossa tapahtuu muitakin huolestuttavia piirteitä. Päivystys- ja leikkaustoiminnan lakimuutoksilla perustellaan leikkaustoiminnan ja synnytysten lopettaminen useista pienistä julkisista, kustannustehokkaista sairaaloista. Yksityisen sektorin sairaaloissa leikkaustoiminta voi kuitenkin jatkua, vaikkei niissä vaadittua päivystysvalmiutta olisikaan. Onko tämä perustuslain mukaan mahdollista?

Mm. Sastamalan synnytykset keskitettiin Taysiin. Vedottiin potilasturvallisuuteen, että jos jokin menee pieleen, niin on pitää olla leikkausvalmius. Miten potilasturvallisuus toteutuu, kun matka kiireelliseen synnytykseen kasvaa? Riskisynnytykset on saatava synnyttää lähellä, nyt välimatkan lisääntyessä myös matalan riskin synnyttäjille syntyy uusi riski. Lisäksi keskussairaalassa tehdyt toimenpiteet ovat kalliimpia kuin aluesairaalassa.

Hoi­don oi­ke­aa por­ras­tus­ta ja sen tuo­mia sääs­tö­jä ei syn­ny il­man pe­rus­ta­son lä­hi­pal­ve­lu­verk­koa. Sote-uu­dis­tuk­ses­sa tar­vi­taan alu­e­sai­raa­loi­ta, jot­ka yh­dis­täi­si­vät pe­rus­ter­vey­den­huol­lon ja pe­ru­se­ri­kois­sai­raan­hoi­don. Harvinaisten erikoisalojen keskittäminen on kuitenkin järkevää.

Onko kokonaistaloudelliset vaikutukset tehty? Erikoissairaanhoidon kilpavarustelu ja massiiviset investoinnit johtavat erikoissairaanhoidon keskittämiseen – samalla päivystysasetuksen seurauksilla karsitaan toimintoja aluesairaaloissa.

Tays investoi 300 miljoonalla. Lisäksi Pohjola sairaala rakentaa omille asiakkailleen 4 sairaalaa. Tällainen toiminta johtaa vääjäämättä päällekkäisyyteen, turhiin investointeihin ja kokonaiskustannusten nousuun kunnille. Eikö tosiasialliset tuottavuustavoitteet pitäisi olla selvillä ennen toimeenpanoa? Sillä siihenhän tällä pyritään. Omistajien tuotto-odotukset tulevat vaikuttamaan siihen, että kokonaiskustannukset yhteiskunnalle eivät ainakaan laske ja kokonaisverotus tulee todennäköisesti kasvamaan.

Kuten sote-uudistuksessa, niin tässäkin on hirmuinen kiire. Miten näin massiivista ja kauaskantoista ratkaisua tehdään näin nopealla aikataululla? Kysymyksessähän on 13 700 henkilöstö ja noin miljardin euron toimintatuotot ja -kulut. Missä ovat vaikutusarviot hoidon integraatioon? Millä tavalla kuvaan tulee sosiaalipuoli?

Tays on tuottavuuskehitykseltään paras yliopistosairaala – kuten Kanta-Hämeen keskussairaalakin. Näin korkeatasoinen ja tuottava toiminta tulee olemaan kiinnostuksen kohteena ei vain Suomessa vaan myös valtakunnan rajojen ulkopuolella. Miten yhtiöittäminen vaikuttaa tuleviin ratkaisuihin?

Lopuksi, tullaanko mahdollisen uuden maakuntavaltuuston kädet sitomaan jo etukäteen asiassa?

31. joulu, 2018

Julkaistu: Pirkkalainen 12.12.2018

Hiljan julkaistu väestöliiton perhebarometri vahvistaa sen, että perheet todellakin haluavat itse päättää miten järjestävät lapsensa hoidon. Kotihoidontuki saa kyselyssä laajaa kannatusta. Edellisessä kuuden puolueen hallituksessa KD oli ainoa, joka puolusti kotihoidon tukea.

Elinkeinoelämän ja työmarkkinoiden tehtävänä ei ole päättää miten lapsemme kasvatetaan. Tavoite kotiäitien nopeammasta siirtymisestä työmarkkinoille ei saa olla peruste sille, että alle kolmivuotiaat viedään suuriin ryhmiin, jossa hoitajat vaihtuvat. Lastenpsykiatrit ja muut asiantuntijat ovat yksimielisiä siitä, että kotihoito tai pieni ryhmä on alle 3-vuotiaan lapsen kehityksen kannalta paras vaihtoehto.

Perhepoliittiset ratkaisut on tehtävä ensisijaisesti lapsen edun näkökulmasta. Tähän velvoittaa jo YK:n lapsenoikeuksien sopimus. Lastenhoidosta päättää perhe ja yhteiskunnan tehtävänä on tukea eri hoitomuotoja tasapuolisemmin.

Perheiden etuuksissa on lisättävä joustoja ja vähennettävä sääntelyä. Perheiden tarpeet ovat erilaisia ja työelämän muutos tarkoittaa erilaisia työpäiviä ja vaihtelevaa hoitotarvetta.

Syntyvyys Suomessa on laskenut nälkävuosien tasolle ja ikärakenteemme vinoutuu. Yhtenä syynä nuoret kertovat, että epävarmuus työmarkkinoilla, lapsiperheisiin kohdistuneet leikkaukset ja yleinen huoli tulevaisuudesta ilmastonmuutoksineen vaikuttavat nuorten halukkuuteen sitoutua perheen perustamiseen. Työn/opiskelun ja perheen yhteensovittamisen helpottamiseksi KD on kehittänyt Taaperobonus -mallin.

Malli mahdollistaa perheille vapauden valita miten haluaa lapsensa hoitaa. Ansiosidonnaisen vanhempainpäivärahan jälkeen tuleva lapsikohtainen hoitoraha olisi perheelle veroton 350 euroa/kk/lapsi. Rahan perhe voi käyttää hoivapalvelujen ostamiseen tai kotihoitoon. Esikouluikäiselle bonus olisi 50%.

Taaperobonusta ei maksettaisi yhtä aikaa työttömyyskorvauksen tai ansiosidonnaisten vanhempainetuuksien kanssa.

Esimerkiksi 6+6+6-mallin on arvioitu maksavan yli 300 miljoonaa euroa vuositasolla. Taaperobonukset kustannusvaikutukset voisivat lopulta olla jopa myönteiset, vaikka tavoitteena ei ensisijaisesti olekaan hakea säästöjä, vaan vaihtoehtoja perheille.

Alle 3-vuotiaan päiväkotihoito on mittava investointi yhteiskunnalta, se maksaa n. 17 000 euroa vuodessa. Kunnallisvero kattaa yhden alle 3-vuotiaan lapsen hoitokulut vasta yli 50 000 euron vuosituloilla. Jos lapsia on useita, tämäkään ei riitä. Eli alle 3v lasten äitien patistaminen töihin on kustannusneutraali vasta, jos äiti tienaa yli 50 000 euroa vuodessa.

Taaperobonus mahdollistaisi perheille aidon valinnanvapauden. Raha seuraisi lasta kunnalliseen varhaiskasvatukseen, yksityiseen perhepäivähoitoon tai itse kotona toteutettuun hoitoon. Malli hyödyttäisi erityisesti epätyypillisissä työsuhteissa olevia, pätkätöitä tekeviä, opiskelijoita sekä mahdollistaisi lapsen hoitamisen kotona.

Tukemalla alle kolmivuotiaiden kotihoitoa vapautuisi varhaiskasvatuksessa paikkoja sitä kipeimmin tarvitseville.

31. joulu, 2018

Julkaistu: Aamulehti 6.12.2018

Helsingin yliopiston terveysoikeuden professori Lasse Lehtonen on varoittanut, että terveystiedon kansallisen Kanta-arkiston tietosuoja ja käyttö on riittämättömästi valvottua. Kanta-arkistoon on yli 200 000 sote-ammattilaisella pääsy ja me ihmiset valitettavasti teemme virheitä.

Riskit tietovuotoon kasvavat mitä keskitetymmin tietoja kootaan helposti käsiteltävään muotoon suuriin yksiköihin. Miten on varmistettu, että tietoja käytetään vain lainmukaisiin tarkoituksiin?

Tietojen vuotaminen on todellisuutta jo nyt. Norjassa tammikuussa hakkeroitiin 2.8 miljoonan potilastiedot. Mukana oli hallinnossa ja puolustusvoimissa työskenteleviä sekä poliittisia päättäjiä.

Meidän tietomme ovat työntekijöiden ammattietiikan ja huolellisuuden varassa. Lisäksi ohjelmistoissa on usein virheitä.

Vaikuttavassa asemassa olevien henkilöiden terveydentilaa voi kuka tahansa vakoilla – aina voi löytyä halukas terveysalan työntekijä keräämään tietoja pientä palkkiota vastaan. Terveystiedoista voi pahimmassa tapauksessa tulla kauppatavaraa työnantajille ja vakuutusyhtiöille sekä terveysyrityksille, joilla on taloudellinen intressi valikoida asiakkaita.

Näiden riskien lisäksi tietosuojaa vaarantaa hallituksen uusi lakiesitys, jolla sallittaisiin sote-tietojen toissijainen käyttö. Lain myötä potilastietoja voitaisiin käyttää muussakin kuin ensisijaisessa käyttötarkoituksessa.

Hallituksen innokkuus sote-tietojen hyötykäyttöön pitäisi herätellä. Lakiesitys mahdollistaa, että terveystietomme luovutetaan ensin yhden tahon hallintaan ja tämä taho voi sitten luovuttaa näitä tietoja ”tietoturvallisesti” yritysten käyttöön. Pyritäänkö yritysten toimintaedellytyksiä parantamaan suomalaisten terveystiedoilla?

Suomessa on maailmanlaajuisesti erittäin laaja ja kattava terveys- ja geenitietojen arkisto. Ulkomaiset lääkefirmat ja yksityiset terveysbisnekset ovatkin jo tiedostaneet tietojemme korkean markkina-arvon. Kohdennettu mainonta verkossa on yksi esimerkki tietojemme käytöstä profilointiin. Vakuutusyhtiöitä ja työnantajia ei myöskään haittaisi, jos terveystietomme olisivat ”hyötykäytössä”.

Hallitus ei ole varmistanut mitään konkreettista salausjärjestelmää arkaluonteisille terveystiedoillemme eikä potilaalla ole käytännössä mahdollisuutta jättäytyä järjestelmän ulkopuolelle.