Aivoni ajattelevi, kynäni kirjoittavi..

11. loka, 2020

Pirkkalainen 30.9.2020

Pirkkala sitoutui seudulliseen MAL- sopimukseen (maankäyttö, asuminen ja liikenne) ja siihen kytketty ratikkamyönteisyys on herättänyt keskustelua. Sopimuksessa mm. yksityisautoilua tullaan rajoittamaan. Esimerkkinä: ”Liikkumisen palvelut ja matkaketjut mahdollistavat auton käyttämistä VAIN osalla matkaa ja laajentavat kestävän liikkumisen aluetta. Yhä useampi talous on autoton.”

Huolta herättää myös vaihtoehdottomuus – pyynnöistä huolimatta emme ole saaneet vaihtoehtoisia laskelmia esim. sähköbusseista. Olemmeko sitomassa tulevia sukupolvia massiiviseen investointiin, jota vähälukuisena kuntana emme edes tarvitse?

Ratikkaa perusteltiin aikoinaan kasvavalla väkiluvulla. Nyt Pirkkalassa onkin toisinpäin eli täydennysrakentamista perustellaan ratikalla, jonka kannattavuus riippuu asukasmäärästä. MAL-sopimuksessa sitoudutaan tuplaamaan Nuolialantien varren asukasmäärä. Edellisessä MAL-sopimuksessa oli suositus, nykyisessä kunta sitoutuu päätöksiin. Ellei päätöksiä noudateta, kunta menettää 30 % tuen.

Tällä vipuvarrella sekä Tampereella tehdyllä kytkykaupalla pyritään varmistamaan, että ratikka Pirkkalaan tulee. Kokoomus sai tunnelin sillä ehdolla, että Vihreille myönnettiin ratikka. Jää nähtäväksi vaikuttaako tämä pirkkalaiseen päätöksentekoon.

Vajaa vuosi sitten ratikan hinnaksi arvioitiin 35 me ja lisäksi infran ylläpidosta Tampereen Raitiotie Oy veloittaisi kuntaa miljoonalla vuosittain. Kunnanhallituksen talousseminaarissa pari viikkoa sitten kuulimme, että hinta-arvio onkin jo 60 miljoonaa euroa (josta valtio subventoi 30%) ja lisäksi vuosittainen huoltomaksu infrasta viisi miljoonaa euroa. Joka vuosi!

Kustannuksia nostavat myös matkalippujen tukemiseen menevät eurot ja syöttöliikenne ratikan varrelle. Tuolla viidellä miljoonalla saisimme erittäin sujuvat, päästöttömät ja joustavat sähköbussireitistöt, jotka palvelisivat kaikkia kuntalaisia eikä vain ratikkareitin varrella asuvia.

Huom. Tällä hetkellä kunnan joukkoliikennekustannukset ovat n. 700 000 euroa vuodessa.

Ratikkaa on pyritty myymään päättäjille myös lupaamalla jopa 188 miljoonan euron maanmyyntituloja kunnalle ratikkareitin varrelta. Epähuomiossa jäi kertomatta, että maanmyynti kasvaa joka tapauksessa joukkoliikenteen varrella ja ratikan osuus olisikin maksimissaan vain 3 %.

Ratikka myös pirstoo sujuvat bussireitit. Kuinka houkuttelevaa on vaihtaa bussilta ratikalla ja taas toiselle bussille, jotta pääsee aamulla töihin? Nyt meillä on 11 pysäkkiä ja ratikan vuoksi ne vähenisivät neljään. Pidentyvä kävelymatka voi monelle olla kynnyskysymys. Käykö niin, kuten Länsi-Metrossa eli yksityisautoilu lisääntyi, sillä metro pirstoi sujuvat reitit monelta?

Pirkkalan on otettava päätös omiin käsiin, tehtävä vaihtoehtoiset laskelmat sähköbusseista ja investoitava tulevaisuuden teknologiaan eikä hirttäytyä eilisen teknologiaan.

11. loka, 2020

Helsingin Sanomat 25.8.2020

Omaishoito on usein sekä fyysisesti että henkisesti kuormittavaa ja hoitajien jaksamisesta on syytä olla huolissaan. Haastava arki koskettaa kokonaisia perheitä ja säteilee yhteiskuntaan kasvavina kustannuksina. Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan yli 700 000 työikäistä henkilöä huolehtii läheisestään Suomessa.

Erityistä tukea tarvitsevien lasten määrä on lisääntynyt. Perheet tarvitsevat varhaista tukea, jotta vältyttäisiin inhimillisiltä kärsimyksiltä ja kasvavilta kustannuksilta. Pelkkä taloudellinen tuki ei aina ole se paras – joskin tärkeä - ratkaisu, tarvitaan myös vertaistukea, parisuhteen tukemista sekä erityisesti kotiin tuotavia palveluja.

Omaishoitajilla ystävyyssuhteiden ylläpitäminen usein vähenee sitovan omaishoitajuuden vuoksi ja monilta puuttuu läheisten tuki, yksinhuoltajuus on yleisempää kuin muilla. Mahdollisuudet lepoon, rentoutumiseen ja hyvinvoinnin ylläpitämiseen ovat rajallisia.

Monet lasten omaishoitajat haluaisivat pysyä työelämässä pitääkseen yllä ammattitaitoa ja useille se on taloudellisesti välttämätöntäkin. Työelämäosallisuus ei kuitenkaan onnistu, mikäli toimintakyky on puutteellista.

OPASTE/Omaishoidosta pienin askelin työelämään -hankkeen päätavoitteena on toimintakyvyn tukeminen ja kohderyhmänä työikäiset omaishoitajat. Valtaosa on erityistä tukea tarvitsevien lasten vanhempia. Joukossa on läheistään hoitavia, joiden elämäntilanne ja toimintakyky estävät heitä osallistumasta työelämään ilman räätälöityä tukea. Kuntoutussäätiön ja Kelan tutkimus (2019) osoittaa, että lastaan hoitavat ovat kaikkein haastavimmassa asemassa ja muita omaishoitajia kuormittuneempia.

Toimintakykyä on hankkeessa mitattu ja seurattu kuntoilukokeilulla, terveyskuntotesteillä ja Kykyviisarilla. Yli 40 % koki saaneensa parempaa toimintakykyä. Omaishoitajilla mieli-osio on keskimäärin heikoin osa-alue, mikä kertoo henkisestä kuormituksesta, siinä oli tapahtunut parannusta. Haastatteluissa eniten muutoksia toivottiin fyysiseen kuntoon, mielen hyvinvointiin ja osallisuuteen. Arjessa jaksamiseen miltei kaikki kokivat saaneensa parannusta ja työssä jaksamiseen jopa 95 %. Vertaistuen merkitys nousi esille lähes kaikissa vapaamuotoisissa vastauksissa.

Terveyskuntotestien koettiin aktivoineen omaehtoiseen kuntoiluun. Testeissä selvisi, että erityisesti naispuolisten työikäisten omaishoitajien (N = 55) lähtötaso kestävyydessä oli heikko 2 (asteikolla 1-7) Tähän on ehdottomasti löydettävä resursseja, jotta heikko fyysisen toimintakyky ei johtaisi terveysriskeihin, uupumiseen ja mahdollisesti jopa lasten huostaanottoihin.

Huomionarvoista on, että puolen vuoden kuntoilukokeilussa toimintakyky parani eniten niillä, jotka saivat liikuntaan kaverin ja ryhmäytyivät vertaisten kanssa. Kokeilu osoittaa, että yhdistämällä vertaistuki terveyskunnon kohentamiseen päästään pysyvämpiin elämäntapamuutoksiin.

Lopuksi suora lainaus webropol -kyselystä: ”Olen saanut virtaa ja intoa omaan liikkumiseeni ja sitä kautta jaksamista arkeeni. Vertaistuki ja uudet ystävät ovat olleet tärkeitä… Pienetkin jutut piristävät ja sitä kautta työssä jaksaminen paranee.”

11. loka, 2020

Aamulehti 1.8.2020

Omaishoitajan kirjoitus (AL 28.7) pitäisi herätellä. Sosiaalibarometri 2020:ssä puolet kuntien sote-alan johtajista nimesi omaishoitajien kuormittuneisuuden kolmen kärkeen kysyttäessä mitkä tekijät ovat vaikuttaneet ikääntyneisiin koronan aikana. Omaishoidon tukipalveluja karsittu, päivätoimintaryhmät keskeytetty, lyhytaikaishoitoa myönnetään vain hätätapauksissa ja lakisääteisiä vapaita ei ole voinut pitää.

Omaishoito voi olla hyvinkin raskasta, omaa aikaa hyvinvointinsa ylläpitämiseen ei ole, sosiaaliset suhteet ovat kapeutuneet sitovan hoivan vuoksi ja nyt korona on pahentanut tilannetta.

Väen ikääntyessä pitkäaikaishoivan tarve kasvaa. Omaisten tekemä työ korvaa hyvin laajasti virallisen tahon hoivaa. Arviolta 26-46 % hoidettavista olisi laitoshoidossa ilman läheisen hoivaa ja hoivakulut n. 3 miljardia korkeammat. Julkiselle sektorille omaishoidon kustannukset ovat jopa vahvasti tuettunakin selkeästi alhaisemmat kuin laitoshoito.

Myös erityislapsiperheissä tilanne on kärjistynyt. Heillä on usein puutteelliset resurssit lasten tukemiseen ja kriisiaika on pahentanut tilannetta. Korona-aikana kuntoutukset ja terapiat ovat olleet tauolla ja etäkoulu ei kaikille sovi. Aiheellinen huoli onkin ovatko oppimiserotkin kasvaneet kriisin aikana?

Monet läheistään hoitavat ovat lisäksi työelämässä, joten heidän työpanoksensa yhteiskunnalle ovat kaksinkertaiset. Verotulojen lisäksi he tuovat mittavat säästöt. Olisi sekä inhimillisesti kohtuullista ja yhteiskuntamme talouden kannalta tärkeää, että heidän jaksamisestaan huolehditaan ja riittävät tukipalvelut toimivat. Poikkeusoloista huolimatta.

Mikäli uusi korona-aalto on tulossa, on varmistettava, että omaishoitoon riittää resursseja kurjistuvasta taloustilanteesta huolimatta. Läheisiämme hoidamme koska välitämme, mutta pelkällä kiitoksella ei kukaan jaksa.

11. loka, 2020

Pirkkalainen 24.6.2020

Kuntien talous on kiristymässä ja spekulaatiot siitä mistä pitää säästää tai leikata ovat keskeisiä kiistanaiheita valtakuntamme jokaisessa kunnassa. Kustannuksia ovat nostaneet erityisesti palvelutarpeen kasvu ja ostopalvelut.

2013 sosiaalibarometri kertoo, että jopa 1/3 kunnista on ottanut ostopalveluita takaisin omaksi työksi kustannus- ja laatusyistä. Lisäksi barometrin mukaan vain runsas 10 % kunnista oli onnistunut säästämään ulkoistamalla palveluja. Puolet oli joutunut toteamaan, että ostot olivat nostaneet kustannuksia. Myös palvelujen laatu, palveluketjun tehokkuus, ekologia ja työn teettämistavan eettinen kestävyys ovat painaneet vaakaa kunnan oman työn eduksi.

Selvityksen mukaan kunnat ovat eniten palauttaneet asumispalveluja sekä lääkäri- ja terveysasemapalveluja.

Ulkoistamiseen voi liittyä riski, että toivotut kustannussäästöt eivät toteudu tai laatu ei ole sopimuksen mukaista. Ulkoistettujen palvelujen valvonta on myös haasteellisempaa kuin oman työn valvonta. Oma työ on myös hyvä keino estää veronmaksajien rahoja valumasta ulkomaisille pääomasijoittajille ja veroparatiiseihin. Toisaalta paikalliset pk-yrittäjät lisäävät kunnan elinvoimaisuutta, joten niiden mahdollisuuksia tuottaa palveluja olisi turvattava.

Palvelujen tuottamisessa on oltava ehdoton avoimuus ja läpinäkyvyys erityisesti silloin, kun kyseessä on vanhuksille, vammaisille ja lapsille tuotetuista palveluista.

Näistä lähtökohdista tein valtuustoaloitteen joulukuussa 2019 jossa esitin, että ulkoistetuista palveluista ja omasta toiminnasta tehdään kustannusvertailu viimeisten 10 vuoden ajalta sekä arvioidaan mitä taloudellisia/laadullisia perusteita löytyy sille, että kunta ottaisi ulkoistettuja palveluja takaisin omaksi toiminnaksi. Luonnollisesti myös toisin päin, mikäli laatu ja kustannustehokkuus osoittautuvat yksityisellä paremmiksi.

Aloitteeseen saamani palaute oli riittävä ja antaa hyvän pohjan tuleviin budjettikeskusteluihin. Pari keskeistä huomiota palautteesta:

Ostopalvelujen kustannukset lasten ja perheiden palveluissa ovat kasvaneet 2013-2019 2 miljoonasta eurosta 6 miljoonaan. Kunnan mahdollisuus vaikuttaa näihin kustannuksiin perustuu ensisijaisesti ennaltaehkäisevään työhön. Perheiden tilanteet ovat entistä haasteellisimpia ja samalla päteviä ammattilaisia ei kuntaan saada rekrytoitua. Tämä on asia, johon sekä inhimillisistä että kustannussyistä on ehdottomasti paneuduttava seuraavan budjetin käsittelyssä.

Sekä palveluntarve että kustannukset ovat kasvaneet voimakkaasti myös ikääntyneiden tehostetussa palveluasumisessa. 2015-2017 kustannukset olivat 300 000 €/v. mutta 2018 jo 900 000 €/v ja 2019 jopa 1.500 000€/v.

Pirkkala on valtakunnallisesti vertaillen hyvin hoitanut talouttaan, mutta mekään emme ole säästyneet voimakkaasti kasvavista palveluntarpeista. Nyt on katsottava vuosikymmenten päähän, panostettava ennaltaehkäiseviin palveluihin, mahdollistettava varhainen tuki riskiperheille ja huolehdittava ikääntyvien toimintakyvyn ylläpitämisestä sekä kotiin vietäviä palveluita kehitettävä. Päätöstemme pitää perustua tutkittuun tietoon ja mahdollisten ulkoistamisten vaikutukset kuntalaisten hyvinvointiin ja kuntatalouteen selvitettynä.

3. kesä, 2020

Aamulehti 31.5.2020

(Alkuperäinen otsikko: Tietoliikenteen hiilijalanjälki yllättää)

Ilmastotietoiset ja ahdistuneet ovat huolissaan yksityisautoilusta, lihansyönnistä ja lentämisestä, mutta kukaan ei uskalla puhua netin käytöstä. Tämä on kieltämättä epämiellyttävä totuus, josta ei haluta puhua.

Jokaisen videoklikkauksen taustalla on pitkä laiteketju: palvelimet ja jättimäiset konesalit jotka vaativat jatkuvaa jäähdyttämistä, tietoverkon eri osat, reitittimet, modeemi, toistolaite sekä näyttö jotka kaikki kuluttavat sähköä. Tämä ei näy katselijan omassa sähkölaskussa.

Tietotekniikan (internet, suoratoisto, pilvipalvelut) hiilijalanjälki on räjähtämässä käsiin. Haluamme yhä enemmän digitaalisia palveluja, jotka tuovat toisaalta säästöjä, mutta lisäävät energian kulutusta toisaalla. Kaikki, mikä voidaan digitalisoida, tullaan digitalisoimaan. 5G on tulossa, autot, laitteet, robotit, tekoäly tulevat myös syömään osansa energiasta.

Verkkopalvelun koon kasvaessa sen kuormittavuus kasvaa ja jokaisella sivunlatauksella palvelin ja muut osat tekevät töitä ja syövät energiaa. Mobiilidatayhteys kuluttaa jopa viisinkertaisesti verrattuna langalliseen internetyhteyteen.

Jos internet olisi valtio, se olisi Greenpeacen mukaan energiankulutukseltaan 6.suurin.

Fortune- lehden mukaan Despacito -hitin yli 5 miljardi katsomiskertaa Youtubessa (2018) vei yhtä paljon energiaa kuin mitä 40 000 yhdysvaltalaista kotia käyttää vuodessa. Jokainen ”Despacito” Google-haku aktivoi 6-8 datakeskusta ympäri maailmaa.

58 % netin datasta on videoiden streamausta. Yhden HD-tasoisen Netflix -elokuvan (2h) katselu syö energiaa 1,13 kWh eli saman verran kuin 60 teekupillisen keittämiseen menee. Kymmenellä Google-haulla lämmittäisi jo kattilallisen vettä – hakujen ollessa miljardeittain on tällä ympäristövaikutuksia.

Lopputulokseen toki vaikuttaa missä videoita pyörittävät palvelimet ja toistoketjun muut osat ovat. Intiassa palvelimen päästöt ovat jopa 4,5 kertaiset verrattuna Suomeen. Palvelimen synnyttämän lämmön talteenotolla voidaan myös vähentää päästöjä. Katselija ei valitettavasti voi valita palvelimen sijaintia eikä sitä kuinka monen palvelimen kautta video kulkee.

Päästöjä voi vähentää ostamalla käytettyjä levyjä. Kertalataus ja datan säilyttäminen omalla laitteella on myös ympäristöystävällisempää kuin suoratoisto.

Tulevan vuosikymmenen aikana tietotekniikan arvellaan syövän yhä enemmän vuosittaisesta sähkönkulutuksesta. Ennusteet vaihtelevat 6 – 21 prosenttiin Etlan johtavan tutkijan Timo Seppälän mukaan.

Pidämme itsestään selvänä, että käyttämämme data on vapaata ja mobiilidataliittymät ovat rajattomat. V. 2017 datan käyttö mobiililaajakaistaliittymää kohti oli Suomessa OECD-maiden suurinta, 15,45 gigatavua/kk (Ruotsi 5,7 ja Saksa 1,77). Mobiilihinnoittelussa pitäisikin siirtyä dataperusteiseen hinnoitteluun.

Digitalisaatio rapauttaa valtion veropohjaa, sillä sen tuomat muutokset syövät ansiotulovero- ja arvonlisäverokertymiä.  Ne ovat nykyisen veropohjamme keskeinen osa. Mikäli haluamme ylläpitää pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa, on verotuksen pohjaa uudistettava. Yksi keino on mobiilidatan verotus.