Aivoni ajattelevi, kynäni kirjoittavi..

6. syys, 2021

Pirkkalainen 25.8.2021

Otsikossa mainitulla hyvinvoinnin ja terveyden edistämisellä (HyTe) luodaan mahdollisuudet hyvinvoinnin, terveyden, osallisuuden sekä työ- ja toimintakyvyn ylläpitoon ja parantamiseen. Uuden termin tavoitteena on usein synnyttää toivoa ja haluamme nähdä siinä myös lupauksia. Tässä tapauksessa HyTe -termi itsessään ei luo uutta vaan sote-uudistus antaa vain raamit. Sisällön tuottaminen jää kuntien ja hyvinvointialueen osin yhdessä ja osin kunnan yksin järjestettäväksi yhteistyössä järjestöjen, seurakuntien ja yritysten kanssa.

Nostan muutamia teemoja aiheesta. Yksi ajankohtainen kehittämistarve on ehkäisevä mielenterveystyö. Perusta luodaan varhaislapsuudessa, joten vanhemmuuden tukeminen sekä erityistä tukea tarvitseville on varmistettava riittävät palvelut. Konkreettisena esimerkkinä Mäntsälä ja Pornainen, joissa tehtiin roima satsaus lapsiperheille mm. tarjoamalla kodinhoitajien tukea alle vuoden vanhojen lasten vanhemmille, tarpeen mukaisesti. Lasten huostaanotot vähenivät merkittävästi.

Toiminta- ja työkyvyn ylläpitäminen luovat sekä hyvinvointia että synnyttävät mittavat säästöt. Esimerkiksi liikuntaohjelman laatimisella varmistetaan kaikille ikäryhmille pääsy terveyttä edistävään liikuntaan. Siinä huomioitava alueellinen saatavuus ja lajien monipuolinen tarjonta. Ikääntyville mieluiten sellaista liikuntaa ja kuntoutusta, joissa yhteisöllisyys on vahvasti mukana.

Tapaturmien, väkivallan ja turvattomuuden ehkäisemisessä ympäristön turvallisuus ja esteettömyys korostuvat. Ikääntyville on varmistettava kotona asumisen turvallisuus kartoittamalla kaatumisen/tapaturmien riskit. Toimintakykyisenä kotona pärjäämiseen vaikuttavat yksin asuminen ja sen aiheuttama turvattomuuden tunne, joten henkinen turvallisuus pitää myös selvittää.

Turvallisuutta ja terveyttä vaarantavaan kiusaamisen on puututtava voimallisemmin.  Sen tunnistamiseen ja siihen puuttumiseen on laadittava selkeät kriteerit alkaen varhaiskasvatuksesta. Varsinkin työyhteisöissä siihen puuttuminen on haastavaa, joten ulkopuolisen asiantuntijan palkkaaminen kartoittamaan, kouluttamaan ja puuttumaan havaittuihin epäkohtiin varmasti maksaisi itsensä takaisin.

Pieniä palveluntuottajia voi tukea kehittämällä verkostomaista palveluiden tuottamistapaa sekä helposti yhteensovitettavia tietojärjestelmiä, joihin pienille palveluntuottajille on taloudelliset ja toiminnalliset mahdollisuudet liittyä. Toimiviksi on todettu myös asiakassetelit ja henkilökohtainen budjetti.

Ratkaisevaa HyTe -toiminnan onnistumisessa on käsitys kokonaisuudesta. Yhteistyön kehittäminen järjestöjen, seurakuntien ja yritysten kanssa edellyttää niiden toiminnan tuntemista. Julkisten palvelujen rinnalle tarvitaan myös muiden tahojen palveluja ja kolmannen sektorin erittäin tärkeää matalan kynnyksen apua ja vertaistukea.

Katseet kohdistuvatkin päättäjiin, riittääkö asiantuntemus ja kokemus eri toimijoista sekä onko riittävästi tietoa toimenpiteiden vaikuttavuudesta hyvinvointiin ja terveyteen? Siirtymävaihe on kriittinen: mihin resurssimme riittävät, kohdistuvatko ne oikeudenmukaisesti ja vaikuttavasti ja ovatko kaikki ryhmät huomioituina? Miten eri tahot otetaan mukaan päätöksentekoon ja onko päätöksenteko riittävän avointa? Ratkaisujen on perustuttava tutkittuun tietoon ja asiantuntemukseen. Päättäjät ovat paljon vartijoina.

6. syys, 2021

Aamulehti 7.8.2021

Ilmastonmuutoksen lisäämät helteet ja rankkasateet todennäköisesti yleistyvät. Miten olemme varautuneet niihin?

Kaupungistuminen ja erityisesti tiivis rakentaminen muokkaavat paikallisilmastoa. Se näkyy kaupunkimaisen alueen korkeampana lämpötilana verrattuna maaseutumaiseen, jossa on runsaasti kasvillisuutta ja puustoa. Ilmiönä sitä kutsutaan lämpösaarekkeeksi (Urban Heat Island) Kaupunkien keskuksissa tutkimusten ja kokemusten mukaan lämpötila on korkeampi kuin reuna-alueilla.

Kaupungin rakenteisiin varastoituu auringon säteilyenergiaa päivän aikana, joka vapautuu yöllä. Yläpuolella oleva viileämpi ilma ei pääse jäähdyttämään kapeiden katujen ilmaa. Tähän lämpösaarekeilmiöön vaikuttaa kaupunkirakenne ja katutilan mitoitukset. Kapeat katukuilut ja kortteleiden sisäosat estävät osittain lämmön poistumista ympäröivään ilmaan. Keinotekoisiin pintoihin (tiili, betoni, asfaltti) lämpöä varastoituu runsaammin, kuin pintoihin, joita peittävät luonnolliset materiaalit (puu, kasvillisuus).

Myös ilmavirtaukset katukuilussa muuttuvat ja tuulettumista ei enää tapahdu. Suunnittelussa tämäkin tulisi huomioida.

Kuumissa maissa helteet on huomioitu mm. rakentamisessa. Talon ympärille rakennetut verannat estävät auringon pääsyn sisätiloihin, isoja puita jätetään varjostamaan taloja ja ikkunoissa on sälekaihtimet asennettu ulkopuolelle sekä markiiseja. Myös villiviinit tai muut köynnökset varjostavat rakennuksien seiniä. Kun estetään auringon lämpösäteilyn pääsy rakennuksien sisälle, on se energiankulutuksen kannalta järkevämpää kuin jo lämmenneiden tilojen jäähdytys.

Korkea lämpötila aiheuttaa lämpöstressiä ja on terveydelle haitallista. Lämpösaarekkeissa on myös keskimääräistä heikompi ilmanlaatu, jolla myös on terveysvaikutuksia. Lisäksi puut ja pensaat voivat osin estää hiukkasten leviämistä tieltä ympäristöön.

Asfaltilla peitetyt pinnat eivät myöskään sido vettä kuten luonnolliset pinnat (puustot ja aluskasvillisuus sekä hiekkaiset/läpäisevät maat) Tämän seurauksen viemäröinti kuljettaa suurimman osan sadevesistä suoraan vesistöihin. Hulevesi ei kuulu jätevesiviemäriin. Jos hulevesiä johdetaan jätevesiviemäriin, rankkasateella tai lumen sulamisaikaan viemäri täyttyy liikaa, jolloin se ei vedä ja syntyy ylivuoto. Jätevesi virtaa tällöin viemäristä lähivesistöön tai jopa kiinteistöjen kellareihin. Vesistössä puhdistamaton jätevesi voi aiheuttaa uimaveden likaantumista, happikatoa ja levien lisääntymistä. Ajoratojen hulevesiä kannattaa ohjata istutusalueille eikä istutusaluetta pidä rajata ajoradasta reunakivellä vaan suunnitellaan niin, että vedet ohjautuvat istutusalueille. Hulevesille varattu tila toimii myös lumitilana tulevina vuosikymmeninä, kun lunta voi kerralla sataa runsaasti.

Nyt pitäisi vakavasti pohtia miten voidaan ehkäistä tiiviin rakentamisen vaikutuksia. Lämpösaareke, tulvat ja hulevesien valuminen vesistöihin sekä vaikutus asukkaiden viihtyvyyteen on otettava vakavasti.  Rakentaminen pitää tapahtua asukkaiden ja luonnon hyvinvointi edellä. Riittävä väljyys sekä viheralueiden, lähimetsien ja puistojen merkitys asukkaiden hyvinvoinnille ja luonnolle ovat kiistattomat.

6. syys, 2021

Aamulehti 28.7.2021

Monella sektorilla tapahtuvan polarisaation eli yhteiskunnan jakautumisen seuraukset ovat korostuneet viimeaikaisissa tapahtumissa. Jakolinjat jyrkkenevät niin taloudessa, terveydessä kuin politiikassakin. Olemmeko palaamassa viidakon lakeihin, jossa vahvat voittavat?

Yhdysvalloissa, jossa on vahva kaksipuoluejärjestelmä, republikaanit ovat säätäneet jo 28 lakia vaikeuttamaan vastapuolen äänestämistä. Täällä kauhistellaan sitä, mitä demokratian mallimaassa oikein tapahtuu, mutta voisiko samanlaista liikehdintää olla myös meillä?

Vahvasti polarisoituneessa järjestelmässä kansalaiset usein kokevat, että kumpikaan taho ei edusta heitä, toisin kuin maissa, joissa on selkeästi valinnanvaraa. Tämä on riski sille, että tärkeitäkin tavoitteita jää toteutumatta, sillä mustavalkoinen tilanne ohjaa ”vähäpätöisten” eli usein vähemmistön etujen uhraamista ”tärkeämpien” tavoitteiden tieltä.

Kahteen leiriin jakautuneessa järjestelmässä toisella on hallitusvalta ja oppositiossa oleva osapuoli keskittyy torpedoimaan hallitsevan puolueen toimintaa. Ja valtaan päästyään kumoaa edellisen hallituksen päätökset. On helppo nähdä, että yhteiskunta ei voi hyvin tällaisessa tempoilevassa päätöksenteossa. Yhteiskunnan elinvoiman ja hyvinvoinnin kehittäminen vääjäämättä kärsivät painopisteen keskittyessä valta-aseman sementoimiseen.

Jakautuminen synnyttää myös jakautuneet mediakanavat, jolloin yhteisten kantojen löytyminen vaikeutuu ja poteroidutaan yhä syvemmälle omiin asemiin. Asetelma altistaa vihapuheelle ja ääriajattelulle, sillä muut vaikutuskeinot koetaan tehottomiksi. Vahvasti keskittyneen vallan koetaan palvelevan lähinnä vallanpitäjiä. Valitettavasti ääriajattelujen väliin jäävät, usein sovittelevat ja konsensushaluiset äänet vaimenevat ääripäiden ottaessa tilan haltuun.

Polarisaatio ei luo vuoropuhelua ja kompromisseja vaan pyrkii turvaamaan omien etuja. Valtaapitävä osapuoli pystyy toteuttamaan haluamaansa politiikkaa ilman tarvetta kompromisseille. Ruokahalu saattaa silloin kasvaa syödessä, eli kiusauksena on nimittää omat suosikkinsa vallanpaikoille, laatia lakeja, jotka suosivat omaa äänestäjäkuntaa ja varsinaiset yhteiskuntaa kokonaisuutena kehittävät toimenpiteet jäävät vähemmälle.

Meillä oleva monipuoluejärjestelmä mahdollistaa vähemmistöjen äänen kuulumisen, edistää vuoropuhelua sekä tasa-arvon ja ihmisoikeuksien toteutumista. Edellyttäen, että johtavassa asemassa olevilta löytyy aito halu pitää kaikki mukana ja halu puolustaa demokratiaa. Se vaatii johtavassa asemassa olevilta halua ja kykyä avoimuuteen, kompromisseihin, sovitteluun ja joskus myös sellaisiin päätöksiin, jotka ovat vastoin omaa henkilökohtaista etua.

Moniäänisessä yhteiskunnassa suvaitaan erilaisia mielipiteitä eikä niitä pidetä uhkana omalle olemassaololle. Samanmielisen hovin rakentaminen mahdollistaa päätöksenteon helppouden, mutta hintana on polarisoituminen. Seuraukset ovat nähtävillä maailmalla.

6. syys, 2021

Pirkkalainen 28.7.2021

Kiusaaminen on vakava, ihmisyyttä syvästi loukkaava teko. Sitä esiintyy kaikilla elämänalueilla eikä kukaan voi välttää vastuutaan.

Kiusaamiseen on sitä helpompi puuttua mitä enemmän siitä ilmiönä ymmärretään. Sitä voidaan tarkastella myös ryhmädynaamisena prosessina, joka on sosiaalipsykologinen näkökulma. Kirjoitus on lyhennelmä Kuismasen gradusta, jossa tutkittiin syitä siihen, miksi kiusaamiseen ei puututa. Tässä käsittelemme keskeisiä teemoja, kuten vallankäyttöä, sosiaalista kompetenssia (esim. sosiaaliset taidot) sekä rooleja kiusaamisprosessissa.

Kiusaamisen tavoitteina ovat usein vallan, voiman ja suosion halu tai vain tarve kuulua ryhmään. Kiusaamista käytetään, koska se valitettavasti toimii ja sillä saavutetaan jotain.

Valta on kykyä saada toinen henkilö tekemään jotain, jota hän muutoin ei olisi tehnyt. Vallanhalusta tulee helposti itsetarkoitus ja vallankäytön helppous altistaa myös vallan väärinkäytölle, oman edun tavoitteluun. Vääristyneelle vallankäytölle on ominaista, että eriävät mielipiteet koetaan uhkana ja niihin suhtaudutaan vihamielisesti.

Psykologian professorin, Christina Salmivallin mukaan kiusaaminen on ryhmädynaaminen ilmiö, jossa jokaisella on jokin rooli. Kiusaajan ja kiusatun lisäksi prosessissa ovat yleensä mukana kiusaajan apulaiset, rohkaisijat, kiusatun puolustajat sekä yleisö, joka on yleensä läsnä kiusaamistilanteissa.

Sosiaalinen kompetenssi on kykyä käyttää henkilökohtaisia ja ympäristön resursseja, jotta saavuttaisi haluamiaan tavoitteita. Vastoin yleisiä uskomuksia, tutkimukset osoittavat, että monet kiusaajat ovat sosiaalisesti taitavia ja he osaavat käyttää taitojaan manipuloidakseen ryhmää omien tavoitteidensa saavuttamiseksi. Jos on lähes itsevaltiaan asema ryhmässä, voi sanella, mitä muut voivat tehdä.

Kyky vaikuttaa toisiin on helpompaa niillä, jotka kykenevät tavalla tai toisella palkitsemaan muita. Muut helposti myötäilevät kiusaajaa ja vahvistavat hänen käyttäytymistään, sillä näin he kokevat saavansa osansa kiusaajan korkeasta sosiaalisesta asemasta.

Rohkaisija on yleensä paikalla, vaikka ei välttämättä tekisi itse mitään. Hän saattaa nauraa kiusatulle, rohkaista kiusaamista huutelemalla ja saa usein muut mukaan katselemaan. Kiusaajan apulainen auttaa kiusaajaa esimerkiksi pitelemällä kiinni uhrista ja menee usein mukaan kiusaamiseen. Puolustaja on se, joka kertoo jollekin kiusaamisesta, yrittää saada muita lopettamaan kiusaamisen, rohkaisee kiusattua, hakee muita auttamaan ja puolustaa uhria. Puolustajat ovat yleensä pidettyjä. Tähän on kaksi selitystä: heistä pidetään, koska he puolustavat muita ja toisekseen suositun ei tarvitse pelätä itse joutuvansa kiusatun asemaan puolustaessaan muita.

Yleisön mahdollisuus puuttua kiusaamiseen on merkittävä, sillä suurin osa kiusaamistilanteessa olevista on juuri yleisöä. He eivät kuitenkaan uskalla puuttua kiusaamiseen, sillä he pelkäävät kostoa. Passiivinen katselukin on rohkaisua, sillä vaikenemisella annetaan hiljainen siunaus tapahtumalle.

Kiusaaminen etenee prosessina. Erilaisuus on uhka yhteisön/ryhmän arvoille. Jos joku ei mukaudu yhteisiin arvoihin, hänellä on riski joutua kiusatuksi. Kiusaamista vahvistaa ja ylläpitää pelon ilmapiiri. Jotta ryhmä pysyisi koossa ja olisi vahva, on ulkopuolelle jäämisestä tehtävä kielteinen asia. Kun epäsuoraa kiusaamista on jatkunut riittävän kauan, niin uhri aletaan nähdä huonompana ja jopa syyllisenä tilanteeseen. Tässä vaiheessa kiusaaminen muuttuu kollektiiviseksi ja syyllisyys jakautuu kaikkien osalle, eli laimenee. Lopulta kiusaaminen raaistuu ja kiusattu tehdään naurunalaiseksi. Häntä saatetaan uhkailla ja jopa hänen mielenterveyttään aletaan epäillä.

Kiusaaminen on ryhmäväkivaltaa, johon liittyy viholliskuva. Siinä tietyt henkilöt nähdään uhkana omalle ryhmälle tai sitten alempiarvoisina olentoina. Se voi muodostua huolimatta siitä, mitä kiusattu tekee. Ajan kuluessa ryhmän käsitys uhrista muuttuu. Toistuvien hyökkäysten ja nöyryyttämisen jälkeen uhri nähdään niin arvottomana ja surkeana, että hän ansaitseekin tulla kiusatuksi. Vahvistaminen on merkittävä tekijä prosessissa. Kiusaajat vahvistavat toistensa käyttäytymistä yllyttämällä, kehumalla tai sitten hiljaisesti hyväksymällä tapahtumat. Kiusatusta levitetään juoruja. Vahvistaminen luo ryhmähenkeä ja ryhmäpaine on vahvistamisessa sen kehittynein muoto. Ryhmä ei välttämättä ole tietoinen tapahtumasta. Myös opettaja/esimies saattaa tahtomattaan toimia kiusaamista vahvistavana. Hänen julkisesti antamansa kielteinen palaute antaa muille oikeutuksen kohdella kiusattua kielteisesti.

Suurin syy siihen, miksi kiusaamiseen ei puututa, on pelko tulla itse kiusatuksi. Kauhun tasapainossa kaikilla on mahdollisuus tulla kiusatuksi. Sosiaalisessa kontekstissa on jotain, joka estää järkeviä, empaattisia, oikeudenmukaisia ja kiusaamisesta tietoisia olevia auttamasta. Ryhmään kuuluminen on miltei itseisarvo ja se, että joutuu kiusatuksi ja eristetyksi, on pahinta, mitä voi tapahtua. Eristämistä käytetään tehokkaasti kiusaamiskeinona ja sen pelkovaikutus on niin suuri, että kiusaamiseen ei uskalleta puuttua. Lisäksi ryhmässä, jossa on voimakas paine ja halu yhdenmukaisuuteen, on hyvin uskaliasta olla erilainen.

Suurin osa ihmisistä luonnollisesti tuomitsee kiusaamisen, mutta toiminta kiusaamistilanteessa ei aina ole yhtenevä tuomitsevan asenteen kanssa. Ehkä kiusaamisen ryhmädynamiikan ymmärtäminen voisi auttaa havaitsemaan kiusaamista ympäristössä? Myös tietoisuus omasta roolista kiusaamisen prosessissa rohkaisee ja toivottavasti myös velvoittaa puuttumaan. Sillä meille kaikille kuuluu vastuu puuttumisesta. (Lähde: Kuismanen, Riitta (2012). Kiusaamiseen puuttuminen tyttöjen ryhmäkäyttäytymisessä. http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22719)

6. syys, 2021

Pirkkalainen 7.7.2021

Jutta Jelys23.6 kirjoitti 23.6 Loukonlahden kaavasta ja olen myös erittäin harmistunut, että alue pilataan liian tiiviillä rakentamisella eikä kuntalaisten mielipiteitä ole huomioitu. Miksi näin?

On surullista, että vasta nyt ollaan havahtumassa siihen, mitä ratikan tuleminen Pirkkalaan käytännössä tarkoittaa. Naistenmatkantien varsi tulee täyttymään asukkaista. Tässä vaiheessa lienee turhaa kauhistella miltei 600 asunnon kaavaa alueelle, sillä päättäjien enemmistö on joukkoliikenneväylän asukasmäärän tuplaamisen siunanneet.

Loukonlahden tilanteesta tekee erityisen kiusallisen se, että kukaan ei tunnu tietävän miksi noin massiiviseen kaavaan on päädytty. Vastuuta siitä on palloteltu puolelta toiselle ja jopa virkamiehille, jotka tietääkseni toimivat aina poliittisen ohjauksen mukaisesti? Päättäjien on suoraselkäisesti kannettava vastuu tehdyistä päätöksistä.

Kuten ennen vaaleja, olen edelleen sitä mieltä, että vaihtoehdot ratikalle on oltava tehtyinä ENNEN kuin yhtään lisärahoitusta myönnetään ratikan selvityksille. Näyttää ikävästi siltä, että tässä KD on jäämässä yksin. Ratikkaa on selvitetty vuodesta 2018 mutta vaihtoehtoja ei.

Toinen asia, jota olen yrittänyt nostaa esiin, on ratikan vuosittainen huoltovastike, joka menee käyttötaloudesta eikä investoinneista. Käyttötalouttamme tulevat rasittamaan myös leasingrahoitukset (koulukampus uutena sekä Kurikankulman päiväkoti) sekä kovasti kasvavat kustannukset lastensuojelussa, ikääntyneiden palveluasumisessa ja erikoissairaanhoidossa (toistaiseksi kunnan vastuulla) Huoltosuhteemme heikkenee ja se vaikuttaa verotuloihin. Sote vie n. 60 verotuloistamme ja jäljelle jäävällä osuudella on selvittävä kunnan lainanhoidosta. Näillä tulee olemaan erittäin suuret vaikutukset palvelujemme tasoon ja määrään. Olen muutamaan kertaan kysynyt tästä, mutta en ole saanut vastausta. Miksi näin tärkeästä asiasta ei haluta puhua?

Vielä pari viikkoa sitten kaksi kunnanhallituksen jäsentä väitti, että ratikan kustannukset menevät investoinneista. Tämä on selkeä osoitus siitä, että ratikan vaikutuksista ja seurauksista ei ole riittävän avoimesti kerrottu edes kunnanhallituksen jäsenille.

Kuntalaisten aito kuuleminen on myös otettava tosissaan. Demokratiaan kuuluu kaikkien osapuolien kuuleminen ja niiden pohjalta tehdään kompromissi.