Aivoni ajattelevi, kynäni kirjoittavi..

27. heinä, 2018

Julkaistu: Aamulehti 23.7.2018

Nykyiset TE-palvelut ja ELY-keskusten yrityspalvelut yhdistyvät ja siirtyvät maakuntien vastuulle ns. kasvupalveluiksi ja ne tuotetaan markkinaehtoisesti. Rahoitus tulee olemaan yleiskatteellista eli rahoja ei korvamerkitä, vaan maakunta itse päättää miten rahat käytetään. Maakunnan kannusteet työllistää ovat puutteelliset, jopa tavoitteelle vastakkaiset, sillä maakunnat saavat sitä enemmän yleiskatteista rahoitusta mitä enemmän on työttömiä. Kasvupalveluyritykset puolestaan saavat rahoituksensa osin tulosten perusteella.

Työvoimapalvelujen yksityistäminen avaa yrityksille pääsyn URA-asiakastietojärjestelmään, jossa on myös paljon työnhakijoiden terveyteen ja yksityisyyden piiriin kuuluvia asioita, joita tähän saakka on käsitelty virkavastuulla. Entä jos palveluntarjoaja toteaa, että joidenkin työttömien osalta ei tulosta pystytäkään kerryttämään? Työllisyyspalveluja tarjoavan yrityksen ei siis kannattavuussyistä kannata tarjota tarpeellisia palveluja sellaisille työttömille, jotka eivät todennäköisesti kerrytä nopeita voittoja tai tule työllistymään.

Kasvupalvelut ovat harkinnanvaraisia eikä työttömällä ole subjektiivista oikeutta niihin.  Jääkö häneltä saamatta palvelut, joiden kautta hän työllistyisi ajan oloon?

Lähipalvelut ovat osoittautuneet tehokkaiksi Pirkanmaalla tehdyssä työllisyyden kuntakokeilussa. Se ei kuitenkaan saa jatkoa. Ja lisäksi tulevat kasvupalvelut ovat lähinnä digitaalisia ja tämäkin pahentaa vaikeasti työllistyvien asemaa.

Yksi vakavimmista riskeistä on kuitenkin palvelutarpeen arvioinnin ja -ohjauksen siirtyminen yritykselle itselleen. Palveluntuottaja voisi tällöin ohjata asiakkaita tarpeettomiin, kalliisiin palveluihin, joita se hyvässä lykyssä itse tuottaisi.

On äärettömän tärkeää, että julkinen sektori tekee palvelutarpeen arvioinnin ja -ohjauksen, muutoin se johtaa kermankuorintaan ja julkisten rahojen väärinkäyttöön. Työllistymissuunnitelman laatiminen ja vaikkapa määräaikaishaastattelut ovat viranomaistoimintaa, jota jo perustuslakivaliokunnan aikoinaan antaman lausunnon mukaan ei voi ulkoistaa.

27. heinä, 2018

Julkaistu: Pirkkalainen 4.7.2018

Suunnittelu ja keskittäminen herättävät tunteita eikä sen pitäisi olla yllätys. Tunteita on nostanut kirjoitus, jossa osa Pirkkalan päättäjistä julkaisi omat perustelunsa Kaakkois-Pirkkalaan suunnitellun jättikaavan vastustamiselle. Jo hankitun alueen hallittu rakentaminen ei siis ole ongelma enkä näe kaavan lähettämistä uudelleenvalmisteluun tarpeellisena.

Oma kritiikkini kohdistuu liian tiiviiseen asuttamiseen ja keskittämisen seurauksiin. Kylien autioituminen hyväksytään ”normaalina” ilmiönä ja sitä vauhditetaan jättimäisellä rakentamisella. Teemmekö peruuttamattomia päätöksiä tulevien sukupolvien puolesta?

Keskittäminen johtaa maaseudulla olevan infran tuhlaukseen, sillä keskittämällä asutusta, palveluja, koulutusta ja työpaikkoja pakotetaan väki muuttamaan perässä. Samalla kun maaseudun jo rakennettu infra jää hyödyntämättä, joudutaan keskuksiin rakentamaan se uudelleen.

Onko keskittämisen kaikkia kustannuksia tutkittu riittävästi? Rakentaminen kuluttaa noin puolet luonnonvaroista ja tuottaa noin 40 % jätteistä. Valtaosa näistä luonnonvaroista on uusiutumattomia. Kaupungistumisen seurauksena luonnonvarojen määrä käy rajalliseksi.

Luonnonvarojemme hyödyntäminen kärsii, sillä maa- ja metsätalouden sekä kaivosteollisuuden hyödyntäminen edellyttävät lähelleen työntekijöitä ja palveluja. Mikäli annamme maaseudun elinvoiman näivettyä, vaarantaa se myös kaupunkien elinvoimaa.

Suomen vienti tarvitsee kipeästi jalostusarvon nostamista, maa- ja metsätaloudessa on valtavat potentiaalit eikä ole järkevää taantua bulkkituottajaksi viemällä lankkua ja sellua muiden jalostettavaksi. Jalostusasteen nostamisella olisi myös työllistävä vaikutus.

Yksi suurimmista huolenaiheista pitäisi olla huoltovarmuutemme säilyttäminen, jolla on myös turvallisuuspoliittinen vaikutus.

Voimakas keskittäminen ja arvokkaiden luontokohteiden hävittäminen eivät edusta omia tavoitteitani. Pakonomainen keskittäminen vaarantaa luonnonvarojemme käytön, huoltovarmuuden, yhdenvertaiset palvelut eikä ole kestävän kehityksen mukaista. Kuntapäättäjinä olemme vastuussa kokonaisuudesta ja päätöksiemme heijastevaikutuksista.

27. heinä, 2018

Julkaistu: Pirkkalainen 6.6.2018

Tiesitkö, että TE-toimiston rahoituksesta 60 % perustuu työttömien määrään? Eli jos työttömien määrä laskee, laskee myös TE-toimiston rahoitus. Kunnille tilanne on päinvastainen. Kun työttömästä tulee pitkäaikaistyötön ja hän siirtyy Te-toimistolta kunnan kontolle, joutuukin kunta maksamaan hänestä työmarkkinaosuutta eli kela-sakkoa, mikäli ei onnistu työllistämään tai aktivoimaan. Kelan sakkomaksu on puolet työmarkkinatuesta. Jos työttömyys on kestänyt yli tuhat päivää, kunnan maksuosuus nousee 70 prosenttiin. Pirkkalan osuus on lähes miljoona euroa vuodessa.

Eli toisin sanoen valtio välttelee vastuuta pitkäaikaistyöttömistä työntämällä heidät kuntien hoidettavaksi ja lisäksi maksattaa sen kunnilla. Miten kaavailtu maakuntauudistus tulisi vaikuttamaan kuntien mahdollisuuksiin vaikuttaa työllistymiseen – ja kela-sakkoihin?

Nykyiset TE-palvelut ja ELY-keskusten yrityspalvelut yhdistyvät ja siirtyvät maakuntien järjestämisvastuulle ja ne tuotetaan markkinaehtoisesti. Uudelle mallille on annettu positiiviselta kuulostava nimikin, kasvupalvelut.  Valtio tulee jakamaan määrärahat maakunnille ns. yleiskatteellisena. Tämä tarkoittaa sitä, että rahoja ei korvamerkitä tiettyyn tarkoitukseen, vaan maakunta voi päättää miten rahat käytetään. Todennäköisesti syntyy alueellisia eroja resurssien kohdentamisessa. Tiukka talouskuri valtion taholta pakottaa maakunnat karsimaan palvelujaan ja yleiskatteelliset rahat voivatkin valua muualle.

Hallituksen esittämässä mallissa ei millään taholla, valtiolla, maakunnalla tai kunnalla tule olemaan riittäviä rahallisia kannusteita työllisyyspalvelujen järjestämiseen. Erityisesti pitkäaikaistyöttömät ja osatyökykyiset tarvitsevat työllistyäkseen usein myös terveyspalveluja, jotka kuitenkin siirtyvät kunnilta maakunnille.

Mitkä ovat kuntien mahdollisuudet jatkossa hoitaa työllisyyttä? Korvamerkittyä rahaa siihen ei ole tulossa. Nykyisessä mallissa kuntien työllisyyspolitiikan toimenpiteet ovat lähinnä sote-sektorille kuuluvia, jotka tulevassa mallissa siirtyvät maakuntiin. Kunnilla on siis hyvin rajattu mahdollisuus vaikuttaa niille jäävän työmarkkinatuen kuntaosuuden suuruuteen. Maksun suuruus kun riippuu siitä, miten hyvin maakunta selviytyy tehtävistään.

Joten palveluiden järjestämisvastuun ja niihin liittyvien rahoitusvastuiden pitäisi olla samalla taholla. Kunnat tulisi vapauttaa työmarkkinatuen maksamisesta, sillä niiltä puuttuvat tarvittavat keinot vaikuttaa asiaan. Palkkatukityö ja työkokeilu eivät riitä, tarvittaisiin monialaisia palveluja.

On vaikea ymmärtää, että hallitus esittää mallia, joka palkitsee maakuntia rahallisesti työttömyyden ylläpitämisestä. Mitä pidempään työtön pysyy työttömänä, sitä enemmän maakunta hyötyy, koska osa vastuusta siirtyy kuntiin.

Pitkäaikaistyöttömät ja osatyökykyiset tarvitsevat jatkossakin useita palveluja työllistyäkseen. Palvelutason minimi tulisikin säätää lailla, jotta peruskasvupalvelut turvataan. Mikäli kunnille jää uudistuksessa kaavailtu maksuosuus työmarkkinatuesta, on niille myös myönnettävä korvamerkitty rahoitus tarvittavien palvelujen tuottamiseksi.

27. heinä, 2018

 

Julkaistu: Helsingin Sanomat 7.6.2018

Kotihoidon tukea pyritään rajoittamaan jotta lapsiaan hoitavat siirtyisivät työelämään nopeammin ja varhainen päivähoitoon siirtyminen onkin saanut yllättäen runsaasti palstatilaa. Tuorein hyökkäys kotihoitoa vastaan on palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkimus, jossa väitetään, että 1-2 vuotiaille olisi lyhyellä aikavälillä parempi vaihtoehto kuin kotihoito.

Parisen vuotta sitten Jani Erolan sosioekonominen tutkimus nostettiin julkisuuteen. Siinäkin väitettiin, että 1-3 vuotiaana aloitetulla päivähoidolla on positiivinen vaikutus lasten koulumenestymiselle.

Erolan tutkimus tehtiin 90-luvun laman aikana syntyneillä lapsilla. Subjektiivinen päivähoito-oikeus tuli voimaan vasta -96 joten kaikki haastatellut lapset olivat perheistä, jotka olivat onnistuneet säilyttämään työnsä. Vanhempien sosioekonominen asema periytyy vahvasti. Lisäksi on huomioitava, että korkeasti koulutetut vanhemmat vievät lapsensa päivähoitoon varhaisemmin kuin muut ja perhetaustalla tunnetusti on suuri vaikutus koulumenestykseen. Joten Jani Erolan tutkimus ei riitä perusteluksi alle kolmevuotiaiden päivähoidolle.

Palkansaajien tutkimuksessa vuorostaan myönnetään, että kognitiiviset erot tasaantuvat myöhemmin. Kummassakaan tutkimuksessa ei siis huomioitu lasten hyvinvointia. Joten mitä näillä tilaustutkimuksilla tavoitellaan?

Elinkeinoelämän ei pidä ohjata varhaiskasvatusta, lapsen tarpeet on asetettava edelle. Erityisesti on varmistettava turvallisen kiintymysmallin kehittyminen. Pieni lapsi on riippuvainen häntä hoivaavasta henkilöstä kolmen ensimmäisen vuoden ajan. Alle kolmivuotiaat eivät tarvitse pedagogista kasvatusta vaan läheisiä, luottamuksellisia ja ennen kaikkea pysyviä vuorovaikutussuhteita.

Pienen, alle 3-vuotiaan lapsen turvallisuuden tunne usein järkkyy, kun hän joutuu uusiin ja vieraisiin tilanteisiin. Hän ei kykene keskittymään leikkimiseen tai tutkimaan ympäristöä vaan hänen energiansa menee turvallisuuden tunteen hakemiseen. Se näkyy mm. keskittymishäiriöinä ja levottomuutena.  

Päiväkodeissa liian suuret ryhmät, ero vanhemmasta, vaihtuvat hoitajat, melu ja lasten keskinäiset ristiriidat kuormittavat pientä lasta. Kehitysneuropsykologian dosentti Nina Sajaniemi on tutkimuksessaan todennut, että lapsen kokema stressi näkyy korkeampana kortisolitason nousuna ja se vaikeuttaa lapsen kykyä lukea sosiaalisia signaaleja. Se myös vaikeuttaa muistia ja oppimista.

Nykyisillä resursseilla varhaiskasvatukselle asetettuja tavoitteita on vaikea saavuttaa eivätkä vastaa alle 3 vuotiaan emotionaalisiin tarpeisiin tyydyttävästi.  Suurimpina ongelmina ovat ylisuuret ryhmäkoot ja vaihtuva henkilöstö.

Kotihoito on erittäin kustannustehokasta ja sen on säilyttävä realistisena vaihtoehtona alle 3-vuotiaille. Näin vapautuu paikkoja sitä kipeimmin tarvitseville ja ryhmäkoot pysyvät pieninä ilman lisäkustannuksia.

 

3. kesä, 2018

Julkaistu: Pirkkalainen 9.5.2018

Nykyiselle, sirpaloituneelle sosiaaliturvalle on löydettävä toimiva vaihtoehto. Kristillisdemokraatit ovat esittäneet oman mallinsa jo vuonna 2015. Kauppatieteiden ja yhteiskuntatieteiden maisteri Asmo Maanselkä (KD) julkaisi mallistaan kirjan Kannustava perusturva, joka ilmestyi vuoden vaihteessa. Maanselkä kävi esittelemässä malliaan eri eduskuntaryhmissä ja ilmeisesti vastaanotto oli positiivinen, sillä sen jälkeen muutkin puolueet ovat esittäneet omia versioitaan Maanselän mallista, mm. Kokoomus ja Siniset. Mallia on kiitellyt myös Kelan tutkimusjohtaja, professori Olli Kangas.

Yksi työllistymistä estävä tekijä on kannustinloukut. Nykyinen järjestelmä ei kannusta työn vastaanottamiseen. Pirstaleinen, yhteensä 140 erilaisen tuen yhteisvaikutukset ja toisensa kumoavat vaikutukset voivat yllättää työntekijän. Ottamalla vastaan pätkätyötä, voikin samalla menettää asumistukensa.

Kokeiltavana oleva perustulo korvaisi korvaisi ehkä 4-5 etuutta, mutta jäljelle jäisi vielä yli sata erilaista nimikettä. Perustulo jaettaisiin automaattisesti kaikille ja rahoitus siihen kerättäisiin palkkaverotusta kiristämällä.  Vaarana on, että se passivoi kansalaisia. Perustulon kustannusarviot vaihtelevat 3,6 miljardista  30 mrd.euroon vuodessa. On aiheellista kysyä tuleeko yhteiskunnan holhota tasaisesti kaikkia vai kohdennetusti niitä, jotka apua oikeasti tarvitsevat?

Kannustava perusturva sitä vastoin maksetaan harkinnanvaraisena, elämäntilanteeseen sidottuna. Mallissa sosiaaliturvan etuudet yhdistyvät yhdeksi tueksi.  Mallin esikuvana on Iso-Britanniassa pilottikäytössä oleva "Universal Credit".  Siinä tuki maksetaan harkinnanvaraisena kansalaistilille - kansallinen tulorekisteri tuleekin Suomessa käyttöön 2019. Kyseiselle tilille kootaan kaikki saadut työtulot, tuet ja etuudet. Verotus muuttuu dynaamisesti, reaaliajassa tuen ja palkkojen suhteessa. Tuki vähenee tulojen noustessa. Pienillä tuloilla verotus pysyy alhaalla eikä tuki romahda kerralla. Järjestelmä laskee alkutason jokaiselle tarveharkintaiselle elämäntilanteelle. Siinä huomioidaan mm. lasten lukumäärä sekä asuinpaikkakunta.

Tässä järjestelmässä kannattaa ottaa vastaan myös eri palkkatasoisia töitä. Työtön voi olla varma, että jokaisen euron tienaaminen kannattaa. Byrokratia helpottuu, kun etuudet yhdistetään ja tukea tarvitsevien ei tarvitse juosta luukulta toiselle. Myös väärinkäytön mahdollisuus poistuu.  Pätkätyöläisten ja pienyrittäjien asema paranee.

Sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo kuvaa Asmo Maanselän (KD) tuoretta kirjaa Kannustava perusturva sanoilla ”hiukset nostattava”. Hiilamo toteaa, että eri intressiryhmistä muodostetut työryhmät eivät ole päässeet lähellekään samaan, mihin Maanselkä mittavassa ja perusteellisessa selvityksessään.

Hiilamoa vielä lainaten ”populistin erottaa vakavasti otettavasta kriitikosta se, että pystyykö hän esittämään vaihtoehtoa nykymallille. Tämän vaatimuksen Maanselkä täyttää hienosti.”