Aivoni ajattelevi, kynäni kirjoittavi..

28. syys, 2019

Aamulehti 24.9.2019

Kuntien julkista toimintaa on kiihtyvässä määrin siirretty kuntien omistamille osakeyhtiöille. 2013 vuoden kuntalakiuudistus sysäsi yhtiöittämisten rajuun kasvuun. Laki aiheutti sen, että kunta on velvollinen yhtiöittämään toimintaansa, mikäli se harjoittaa markkinoilla toimivaa elinkeinotoimintaa.

Yhtiömuotoisessa toiminnassa päätöksenteko siirtyy suljettujen ovien taakse. Harmaa talous ja hankinnat - työryhmä onkin kriittinen yhtiöittämisen seurauksena olevasta avoimuuden puutteesta. Avoimuus edellyttää, että tietoa saadaan myös sellaisista asioista, joista johto ei halua viestiä.

Julkista rahaa käytettäessä pitäisi läpinäkyvyyden olla ehdotonta. Yhtiöittäminen vaarantaa julkisten hankintojen läpinäkyvyyttä ja päätöksentekoa sekä virkavastuu sumentuu. Korruptiota on vaikeampi ehkäistä ja niistä kiinnijääminen vaikeutuu. Toimijoiden eturistiriitatilanteet jäävät myös pimentoon. Yhtiöiden hallituksissa istuvat voivat olla toistensa yhtiöiden hallituksissa nostamassa palkkioita ja paikat voivat kertyä samoille henkilöille.  Tämä nostaa kysymyksen jääviydestä. Kilpailuviraston kanta asiaan on, että mitä harvemmissa käsissä hallinto on, sitä alttiimpi se on korruptiolle.

Yhtiöittämisen ongelma voi näkyä mm. siinä, että veronmaksajien rahalla toteutettuja rakennusprojekteja viivästyy kerta toisensa jälkeen ja kustannukset nousevat. Lisäksi omistajien tuotto-odotukset tulevat vaikuttamaan siihen, että kokonaiskustannukset yhteiskunnalle eivät ainakaan laske. Yksi huomionarvoinen riski yhtiöittämisessä on, että se on usein johtanut yksityistämiseen.

Valtion ja kuntien tulisikin säilyttää keskeiset toiminnot omissa käsissään. Vaarana on, että markkinoita tulevat hallitsemaan ulkomaiset suuryritykset ja pääomasijoittajat. Huoltovarmuuden ja turvallisuuden kannalta on riski, jos esim. kansainvälisen kriisin/heikentyneen tuoton/konkurssin vuoksi yritys lopettaa toimintansa. Lain mukaan valtiolla on vastuu huoltovarmuudesta toisin kuin elinkeinoelämällä ja yrityksillä. Ruuan, puhtaan veden ja energian lisäksi kriittisiä aloja ovat terveydenhuolto, tieto- ja viestintäjärjestelmät sekä logistiikka.

Vaihtoehtona yhtiöittämiselle on liikelaitosmalli. Se on kunnan kokonaan omistama yhtiö, jonka tavoitteena on ainoastaan palvelujen tuottaminen ja se mahdollistaa viranomaistehtävien hoitamisen. Liikelaitos on kunnille edullisempaa kuin palvelujen yksityistäminen, koska se ei kerrytä voittoja omistajille.  Ja ennen kaikkea, liikelaitosta ei voi myydä, vaan se säilyy julkisena omaisuutena.

Joten herää kysymys, että miksi liikelaitoskuntayhtymämalli ei kiinnosta Tähtisairaalahanketta? Nykyinen lainsäädäntö mahdollistaa sen eikä se estä hankkeelle suunniteltuja tavoitteita kuten yhteistyötä eri sairaanhoitopiirien välillä ja erityisosaamista vaativan toiminnan kehittämistä.

28. syys, 2019

Pirkkalainen 14.8, Helsingin Sanomat 25.9

Väen ikääntyessä pitkäaikaishoivan tarve kasvaa. Omaisten tekemä työ korvaa hyvin laajasti virallisen tahon hoivaa. Ikääntyminen ja laitospaikkojen vähentämisen seurauksena työssäkäyvien läheistään hoitavien määrä tulee lisääntymään. Arviolta 26-46 % hoidettavista olisi laitoshoidossa ilman läheisen hoivaa, joten kyseessä on mittavat summat. On luonnollista, että huolehdimme läheisistämme, mutta voimavarat ja aika ovat rajalliset. Meidän tulisikin olla askeleen edellä ja kehittää joustavia, kustannustehokkaita ja samalla inhimillisiä hoivakäytäntöjä sekä huolehtia omaistaan hoitavan jaksamisesta. Omaishoidosta kannattaa tehdä realistinen – ja haluttu vaihtoehto.

Omaishoidolla on merkittävä vaikutus yhteiskunnan taloudelle. Tutkija Sari Kehusmaan (2014) mukaan ilman omaisia ikääntyneiden hoivakulut olisivat 2,8 miljardia/v korkeammat. Kyseessä on mittavat rahat, sillä esim.2011 kaikkiin vanhusten palveluihin käytettiin yhteensä 2,2 miljardia. On siis taloudellisesti perusteltua, että omaishoidon tukea maksettaisiin useammalle hoitajalle, koska tuen menot ovat hyvin pieni osa omaishoidolla saavutetusta säästöstä.  Muiden maiden esimerkki kertoo, että hoivatyöstä tulee helposti harmaan talouden aluetta, mikäli julkiset palvelut ja tuki eivät ole riittäviä.

Julkiselle sektorille omaishoidon kustannukset ovat jopa vahvasti tuettunakin selvästi alhaisemmat kuin laitoshoito. Esimerkiksi kehitysvammaisen laitoshoito maksaa noin kymmenkertaisesti enemmän kuin virallisen omaishoidon kustannukset. Yksityinen palvelutalo- ja asumispalvelubisnes ovatkin yksi nopeimmin kasvavista toimialoista. Niiden liikevaihto kasvoi 2013-2017 jopa 47 prosenttia. Markkinaehtoisesti hoidettu hoiva on synnyttänyt huolta laadusta. Omaishoitoa tukemalla mahdollistetaan laitoshoidolle toimiva ja inhimillinen vaihtoehto..

Monet omaishoitajat haluavat pysyä työelämässä ylläpitääkseen ammattitaitoa. Työ tuo vaihtelua ja virkistystä 24/7 hoivatyöhön. Se voi olla monille myös taloudellinen pakko, joten ansiotyön ja omaishoidon yhteensovittamista tulisi helpottaa. Joustavilla työkäytännöillä autetaan myös osatyökykyisiä. Liukuva työaika, työaikapankki, etätyö, lyhennetty työaika, vuorotteluvapaa, mahdollisuus säästää vuosilomapäiviä, äkillisistä poissaoloista sopiminen lähijohdon kanssa ja ennen kaikkea ymmärtävä ja kannustava asenne työpaikoilla tukevat omaishoitajan pysymistä työelämässä. Työvoiman saatavuuden vähentyessä on etulyöntiasema sellaisilla työnantajilla, jotka joustavat perheiden tarpeiden mukaan.

Monet tekevät kokopäiväisen työnsä ohella hyvinkin sitovaa ja kuormittavaa omaishoitoa, joten heidän työpanoksensa yhteiskunnalle ovat kaksinkertaiset. Verotulojen lisäksi he tuovat mittavat säästöt. Joten olisi kohtuullista, että heidän hyvinvoinnistaan ja taloudestaan huolehditaan. Pirkkalan pitäisikin nyt varmistaa, että omaishoitajien jaksamisesta huolehditaan, varmistetaan toimivat ja vaihtoehtoiset sijaishoidot lakisääteisten vapaiden ajalle ja varmistetaan omaishoitajille riittävä taloudellinen tuki.

28. syys, 2019

Aamulehti 13.8.2019

Erityistä tukea tarvitsevien lasten määrä on lisääntynyt. Mikäli lapselle ja perheelle ei saada riittävää tukea oikea-aikaisesti, aiheutuu siitä turhaa inhimillistä kärsimystä ja kustannuksia tulevaisuudessa. Sekä perheelle että yhteiskunnalle.

Selvityksemme mukaan erityisesti neuropsykiatrisille lapsille on vaikeaa saada omaishoidon tukea ja palveluja, jotta arki ja koulu sujuisivat ongelmitta. Perheessä voi olla useita ns.nepsylapsia, joista kukaan ei yksittäin täytä omaishoidon kriteerejä, mutta yhdessä muodostavat haasteellisen kokonaisuuden. Tuki pitäisikin myöntää perheen kokonaistilanne huomioiden.

Lapsen sairaus/vamma koskettaa koko perhettä. Parisuhde joutuu koetukselle ja avioerot ovatkin yleisempiä kuin muissa perheissä. Lisäksi perheen muut lapset kokevat usein jäävänsä vähemmälle huomiolle.

Varhainen tuki vanhemmuudelle olisikin äärimmäisen tärkeää. Pelkkä taloudellinen tuki ei aina ole se paras – joskin tärkeä - ratkaisu, tarvitaan myös vertaistukea, parisuhteen tukemista sekä erityisesti kotiin tuotavia palveluja.

Monet lasten omaishoitajat haluaisivat pysyä työelämässä. Se lisäisi heidän hyvinvointiaan, pitäisi yllä ammattitaitoa ja olisi usein taloudellisesti ratkaisevaa.  Kokopäiväinen työ ei kuitenkaan aina onnistu.

Työssäkäynnin/opiskelun mahdollisuuksia tulisikin parantaa. Ansiotyön ja omaishoidon yhdistämistä tukee räätälöityjen palvelujen mahdollistaminen – myös kotiin tuodut. Kaikki omaishoitotilanteet ovat erilaisia, joten yksilöllinen perheen kokonaistilanteet huomioiva palvelukokonaisuus on todettu vaikuttavaksi.

Omaishoitajien työllistymistä hidastavat erilaiset kannustinloukut ja työelämän joustamattomuus. Taloudelliseen kannustinloukkuun hän törmää menettäessään jonkin etuuden ottaessaan vastaan työtä. Sosiaaliturvaa pitääkin kehittää kannustavaksi, jolloin kaikenlaisen työn vastaanottaminen helpottuisi.

Jos toimeentuloturvan taso on miltei sama - tai jopa suurempi kuin työstään saama palkka, niin se ei taloudellisesti kannusta. Tosin omaishoitajista osa haluaisi siitä huolimatta pysyä työelämässä, sillä vaihtoehtona on 24/7 hoivavastuu, joka joskus voi olla äärimmäisen kuormittavaa. Ansiotyön positiiviset vaikutukset arkeen voivatkin painaa vaakakupissa enemmän kuin mahdolliset kannustinloukut.

Monet omaishoitajat jättävät kertomatta olevansa omaishoitajia, sillä pelkäävät sen estävän työllistymistä. Aikaisempien työkokemusten puute ja keskenjääneet opinnot eivät myöskään houkuttele työnantajaa. Tosin monilla on hyvinkin paljon koulutusta ja kokemusta. Supistuvan työvoimatarjonnan tilanteessa emme voi hukata kenenkään työpanosta.

Hyvää henkilöstöpolitiikkaa olisikin työntekijän hyvinvointia lisäävät joustot, esimerkiksi osa-aikatyö, liukuva työaika ja etätyö. Eikä vähäisintä ole työpaikan ymmärtävä ja kannustava ilmapiiri.

Mikäli omaishoitaja pysyy niin halutessaan työelämässä, hän tuottaa verotulojen lisäksi mittavat säästöt yhteiskunnalle. Jokaisen kunnan pitäisikin varmistaa, että omaishoitajien jaksamista tuetaan, varmistetaan toimivat sijaishoidot ja riittävä taloudellinen tuki.

28. syys, 2019

Pirkkalainen 3.7.2019

Perhepoliittiset ratkaisut on tehtävä ensisijaisesti lapsen edun näkökulmasta. Tähän velvoittaa jo YK:n lapsenoikeuksien sopimus. Elinkeinoelämä ja työmarkkinat eivät voi määritellä ja rajoittaa kuka ja miten lapsia hoidetaan.  Lastenhoidosta päättää perhe ja yhteiskunnan tehtävänä on tukea eri hoitomuotoja tasaveroisesti.

Perheiden tilanteet ja tarpeet vaihtelevat. Perheiden etuuksissa on lisättävä joustoja ja vähennettävä sääntelyä. Työelämän muutos tarkoittaa erilaisia työpäiviä ja vaihtelevaa hoitotarvetta.

Vireillä oleva uudistus tulee toteuttaa siten, että se ei ole ristiriidassa Kansallisen imetyksen edistämisen toimintaohjelman ja imetyssuositusten kanssa. Kansainvälinen lapsen oikeuksien sopimus velvoittaa Suomea tukemaan vanhempia lasten rintaruokinnan edistämisessä. Perusteluna on lapsen oikeus parhaaseen mahdolliseen terveydentilaan.

Suomessa suositellaan rintamaito vauvan ainoaksi ravinnoksi 4-6 kk. Kiinteiden ruokien ohella imettämistä suositellaan jatkettavaksi vähintään vuoden ikään asti. Jos alle vuoden ikäisen lapsen hoito rajoitetaan äidin osalta viiteen kuukauteen, ei asiantuntijoiden suosituksia voida noudattaa.

Imetys tukee osaltaan lapsen oikeuksia hyvinvointiin ja yksilölliseen kasvuun. Rintamaidossa on lukuisia infektiosuojaa lisääviä, tulehdusreaktioita hillitseviä ja muita aktiivisia aineosia, jotka voivat tukea merkittävästi vastasyntyneen puolustusmekanismia.

Imettämisellä on selkeä yhteys lasten infektioihin ja se antaa pitkäaikaisen suojan ylipainoa ja monia sairauksia vastaan. Myös äideille imetys on hyödyllistä – se suojaa rinta- ja munasarjasyövältä sekä tyypin 2.diabetekselta. Myös työnantaja hyötyy välillisesti, sillä imetyksen jatkaminen päivähoidon aloittamisen jälkeen vähentää sairaan lapsen hoidosta aiheutuvia poissaoloja työstä.

Entä, jos vanhemmat haluaisivatkin pitää vapaansa samanaikaisesti? Tämän on todettu tukevan imetyksen onnistumista. Varsinkin, jos perheessä on jo ennestään lapsia. Tiukka perhevapaiden kiintiöiminen ei huomioi perheiden erilaisuutta. Joustoja perhevapaisiin tarvitaan myös perheissä, joihin syntyy kaksoset/kolmoset tai jopa enemmän.

Viimeisin Väestöliiton perhebarometri osoitti selkeästi, että perheet haluavat itse päättää perhevapaiden käytöstä. Myös kotihoidon tuki sai kyselyssä laajaa kannatusta. Nämä perheiden toiveet poikkeavat monien puolueiden näkemyksistä sekä vireillä olevasta perhevapaauudistuksesta.

Yhteiskunnan tärkein tehtävä on uuden sukupolven kasvattaminen.  Vanhemmuuden tukeminen – ei sen rajoittaminen ja sääntely - tulisikin nähdä investointina tulevaisuuteen.

15. elo, 2019

Julkaistu: Valkeakosken Sanomat 19.6.2019

Hienoa, Pekka Järvinen ja Teuvo Nieminen, että tartuitte kirjoitukseeni (VS 7.6). Tosin aika rohkeasti väititte (VS 11.6) että kirjoittamani asiat (VS 7.6) eivät pidä paikkaansa. Toivon tämän herättävän lukijoita miettimään, mitä erikoissairaanhoidossamme tapahtuu.

Kuntapäättäjät todellakin on sivuutettu erikoissairaanhoitomme yhtiöittämishankkeessa. Jos valtuutettuna kuulen näin mittavasta asiasta ensimmäistä kertaa lehdestä marraskuussa 2018 – siitä huolimatta, että asiaa on valmisteltu jo parin vuoden ajan - niin jokin on pielessä. Nopea kysely muista kunnista kertoi, että ei muidenkaan kuntien PSHP:n valtuutetut ole nähneet aiheelliseksi tuoda asiaa kunnanhallitusten omistusasiana esiin. Vaikka jokaisessa KH:n kokouksessa omistajaohjausasiat tulisi käsitellä.

Olen ollut yhteydessä miltei kaikkiin Pirkanmaan kuntiin (valtuutettuihin) ja viesti oli sama. Eivät olleet tietoisia asiasta. Olen soittanut myös kuntaliittoon, STM:ään ja muutamille PSHP:n valtuutetuille.

Talouselämä 24.11.2018 kirjoitti ”Tamperelaiset aikovat vallata markkinoita julkisen terveydenhuollon osakeyhtiöllä vaikka eduskunnassa ajatus herättää kauhua ja sokeutta. Tamperelaiset koettelevat taas lakipykälien rajoja… Kyse on veronmaksajan rahoilla tehtävistä terveysmarkkinoiden valtaushankkeista.” Kuntaliitto ja STM ovat ilmaisseet huolensa avoimuuden puutteesta ja demokratiavajeesta.

Kuntien ylin päättävä elin on valtuusto. 1,5 miljardin liikevaihto, n. 14 000 henkilön työpaikka ja verovaroin rakennettu erittäin kustannustehokas ja laadukas erikoissairaanhoidon yhtiöittäminen luulisi kiinnostavan muitakin kuntapäättäjiä.

Aika rohkea oli myös väite, että ”kirjoitus kuvaa henkilön todellista tietämättömyyttä asiassa” ja kuitenkaan ette halunneet lähteä virheellisyyksiä korjaamaan? Olen valmis avoimeen keskusteluun, milloin tavataan?